Kuusamon reserviläiset sai kunnian päästä toteuttamaan sotaveteraani Veikko Aittakummun unelman käydä tutustumassa Kuusamon kaupungin hienosti entisöimään Salpalinjan osaan Lahtelassa. Päivä alkaa veteraanin tapaamisella hänen nykyisessä asuinpaikassa Attendo Haapolan hoitokodissa Noitinniemessä. Hoitokodin johtaja Sanna Kivelän johdattaessa meidät veteraanin huoneeseen , vastassamme oli hyväkuntoinen, ryhdikkäästi ja hienossa puvussa keinutuolissa istuvat herrasmies jota kunnioittaen kättelimme.
Keskustelu alkaa soljua hetimiten puolin ja toisin. Veikko kertoo kotitalonsa olleen Nuorusentunturin vieressä ja jääneen rauhan jälkeen rajan toiselle puolelle. Ei jäänyt epäselväksi että tämä Kannaksella taistellut ja autoilijana elämäntyönsä tehnyt mies on todellakin odottanut päivän retkeä. Veikko oli ollut lähdössä Salpalinjan avajaisiin kertoo Sanna mutta sateinen ja kylmä ilma oli estänyt lähtemisen silloin.
Hoitajat tuovat meille kahvit, kahvileivät ja veteraanille voileivän että jaksaa lähteä Salpalinjaa katsomaan. Kahvin lomassa jutustelumme jatkuu ja terävästi veteraani muisteleekin taistelupaikkoja ja tapahtumia. Armeejaan hän oli lähtenyt 17 -vuotiaana ja sieltä koulutuksen satuaan lähtö suoraan sotaan Kannakselle Karhumäkeen. Veikko oli palvellut Rajajääkäri 4;ssä ja sota kesti hänen osaltaan yli 2 vuotta. Erityisenä muistona hän pitää maataistelukoneen hyökkäyksen kohteeksi joutumista heti rintamalle mentyään kun niitä ei kuule kun tulevat niin matalalla. Ihmetystä aiheuttaa edelleen tienvarteen pystyttyjen telttojen suojaton sijainti ja hänen selviämisensä tulituksesta ja pommituksesta ilman naarmuakaan. Hänen välittömässä läheisyydessä olevat teltat olivat silppoutuneet täysin kun hän oli ollut istunut kannonpäällä täyttämässä lippaita. ”Siinä meni monta hyvää miestä veteraani sanoi hiljaisella äänellä ”. Toki hänkin oli saanut osansa sodasta kun kranaatti oli räjähtänyt n. 3 metrin päässä ja toisesta korvasta meni kuulo mutta se kaikista kallein henkiriepu säästyi. Muistelee hän myös Kuusamossa Nissinvaaralla asunutta sotilaslähetti kersantti Eero Nissiä joka perääntymiskäskyn tullessaan ei koskaan jättänyt ilmoittamatta käskyä viimeisellekkään miehelle, käsky kävi kun ei muutakaan voida oli Eero sanonut Veikollekin.
Rukan Taxi -ja huoltopalvelun tarjoama kyyti saapuikin jo pihaan joten käsky kuului liikkeelle. Salpalinjalle lähtee meidän mukana myös pikkulotta Saara Sulasalmi sekä hoitajat Tarja Luukkonen ja Paula Poussu. Matkalla Salpalinjalle veteraanin sotamuistelmat jatkuvat aina Kemijärveltä Lapin sotaan saakka. Sieltä hänet kotiutettiin nuorempien saapumiserien jatkaessa Saksalaisten ajamista pois Suomesta. Saksalaisisten ruokailusta veteraani muistelee kun ne käyttivät ruokailussa haarukka ja veistä. Suomalaisilla oli vain hyväksi todettu lusikka/haarukka ruokailuvälineyhdistelmä. Kuivamuonaa ruoka oli ollut pääsääntöisesti mutta aina kun näkyi poro tai hirvi niin pataan päätyivät muisteleen veteraani naureskelen.
Salpalinjalle saavuttuamme kuljemme polkua pitkin niin näemme ensimmäisenä isoista kivistä tehdyn kaksirivisen panssarikiviesteen. Puhumme myös alueen varustuksista ja siitä kuinka kaikki oli tehty kuten ne ovat sodan aikana olleet. Pysähdymme juoksuhautojen kohdalle veteraanimme on hetken ilme vakavana hiljaa , kysymmekin häneltä oliko Karhumäessä missä hän mm. oli ollut sotimassa juoksuhaudat samanlaisia. Ei ollut vastasi veteraani sanoi vai juoksuhautojen olleen maahan kaivettuja ojia joissa piti pää pitää alhaalla koska naapurikin osasi ampua. Karhumäessä juoksuhautojen väli oli lyhimmillään vain 70 m joten huutoja kuului toiselta puolelta esim. ”teille tulee lähtö suomalaiset”. Ensimmäisen vartiovuoron hän muistaa hyvin kun oli pelottanut niin paljon mutta ketäpäs siellä ei olisi pelottanut sota oli niin julmaa. Puhumme myös siitä työmäärästä varustuksineen joka on jouduttu uhraamaan ottaen huomioon sen aikaiset välineet ja koneet. Puhetta oli myös rautatiestä joka jouduttiin purkamaan ja sotakorvauksina toimittamaan NL;oon. Katselimme ja kiertelimme Salpalinjaa samalla kertoen Salpalinjan historiaa veteraanille.
Takaisin tulessamme pysähdyimme kahville Cafe Kaisaan , sillä halusimme viettää vielä hetken tämän kunnioittamme herran kanssa. Ennen kuin saavuimme takaisin hoitokotiin alkaa veteraani jo kysellä että tehtäisiinkö uusi retki toiseen kohteenseen Kuntivaaran päälle pohtien samalla pääsisimmekö perille autolla. Lupaamme tutkia asiaa ja mahdollista toteuttamista seuraavana kesänä. Hoitokodilla otamme viellä muutaman valokuvan tästä hienosta päivästä ja kiitämme nöyrästi hoitajia kaikesta avusta. Suuret kiitokset myös Rukan Taxi -ja Huoltopalvelulle sponsori kyydistä ja 150-unelmaa toimikuntaa pyynnöstä tulla mukaan projektiin.
Salpalinja - Lahtela
Salpalinja Lahtelaa alettiin rakentamaan Maaliskuussa 1940 heti Talvisodan jälkeen, Suomen itärajan turvaamiseksi. Rakennustyöt jatkuivat Kesäkuuhun 1941 loppuun. Rakentajina toimivat mm. Jääkärirykmentti 40 sekä J. Kovorin työryhmä 561 , jossa oli 775 miestä. Kenraali Hanell komensi alueelle lisäksi Lokakuussa 1940 K. Rautakarin Rakennustoimi Oy;n rakennustöihin.
Tällä Vanttajavaara Salpalinja järvikannaksella juoksuhautojen pituus tällä kohdalla oli n. 4,5km, johon kuului myös 5 kpl teräsbetonikorsua , 15 kpl. katettuja konekiväärikorsuja sekä teräsbetoni konekiväärikupukorsu. Konekiväärikupukorsun koko oli 20m x 20m x korkeus 2,5m. Majoitustiloja oli 30 miehelle ja korsusta löytyi mm. oma kaivo, ilmastointi ja lämmitysjärjestelmä. Korsun katolla oli Maxxin konekivääri niin kuin muissakin konekiväärikorsuissa. Panssariestekivet oli pääsääntöisesti louhittu Vanttajavaarasta ja niitä oli 3 - 4 rivissä. 500m päässä oli tykkikorsu ja 4 km päässä linnoitustykkiasemat. 25.9 1944 Puna-armeeja miehitti Kuusamon ja poistuivat 17.11 1944. Poistuessaan räjäyttivät kaikki betonikorsut Kuusamosta. 1945 NL esitti että koko Suomen Salpalinja räjäytettäisiin, mutta siihen eivät muut suurvallat suostuneet.
2016-2017 Kuusamon kaupunki entisöi Vantajakankaan Salpalinjaa, tehden mm. 137m uutta juoksuhautaa, 100m 2-rivistä panssarikiviestettä sekä 4 katettua konekiväärikorsua. Kaikki entisöintityöt on tehty Museoviraston ohjeiden mukaisesti samoille paikoilleen kuin ne olivat 1940-1941. 13.8 2017 pidetiin Salpalinjan- Lahtelan avajaiset ja tämä kohde valittiin vuoden maisemateoksi Pohjois Pohjanmalla 2017.