Kitkan mökkiläiseksi itseään tituleeraava Esko Saajanto sotkee lahjakkaasti puurot ja vellit sekaisin Koillissanomien mielipidekirjoituksessaan sekä vetelee mutkia lahjakkaasti suoriksi olettaen yhden tai toisen sanoneen tai tarkoittaneen jotakin.
Ensinnäkin yhteiskuntaopin perusteet ovat jo aika kaukana itse varsinaisesta asiasta - kiinteistöjen tilasta, tarpeesta ja kehitystrendeistä, mistä yliopettaja Jorma Kananen julkisen keskustelun aloitti, mikä puolestaan oli erinomainen asia.
Kuusamossa, kuten kerta toisensa jälkeen joudun toteamaan, on erityisongelmana se, että edes tilastoja ei uskota, puhumattakaan niiden sisältämistä kehitysennusteista, vaan niitä piilotellaan, niistä vaietaan ja ne tulkitaan vain meille parhain päin, mikä ei ole ollenkaan todellinen kokonaiskuva.
Maakuntauudistuksessa ja sote-ratkaisussa kuntien nykyisiä toimintoja siirretään yleisesti tunnetusti uusille perustettaville maakunnille, jolloin luodaan lisää hallintoa väliportaaseen. Yksi kunnille jatkossa jäävistä tehtävistä on elinvoima-asiat. Ne puolestaan sivuavat aivan yhtä lailla niin yrityksiä kuin yksityisiäkin tahoja.
Saajannon kohdalla täytyy todeta, että käsi tekee aivan jotakin muuta kuin mistä suu puhuu tai kynä kirjoittaa. Jos yritystukia vastustaa, niin silloin pitäisi itse taannoin edustamansa yhtiönkin pysyä pois kunnan jauholaarilta.
Alkuperäisaiheesta – rakennetuista kiinteistöistä – puhuttaessa lähtökohtana on se, että uusia kiinteistöjä rakennetaan pääsääntöisesti kysyntään perustuen, markkinalähtöisesti.
Kun taas puhutaan jo olemassa olevasta rakennuskannasta ja niiden peruskunnostuksesta ja remontoinnista, niin sitä tapahtuu yleensä silloin, kun kiinteistöillä on ainakin jonkinasteinen käyttötarve, minkä lisäksi siihen täytyy olla tarvittavat varat, aikaa ja tahtotila.
Kaiken tämän lisäksi kiinteistön arvonkehityksen pitäisi olla nousujohteinen, eikä niin kuin nyt valitettavasti on asiantila, että monella suunnalla rakentamiskustannuksiltaan parinsadantuhannen arvoisen asuinkiinteistön jälleenmyyntiarvo on kenties vain puolet tästä.
Jokainen maassamme vähänkin liikkunut on voinut havaita sen päätrendin, että siellä, missä on kasvua ja mennään eteenpäin, ovat myös kiinteistöt huomattavasti paremmassa kunnossa kuin taantuvilla ja kuihtuvilla paikkakunnilla.
Kaupungin roolina pitäisi olla kokonaiskoordinointi, innostaminen ja sopivien sytykkeiden tarjoaminen kiinteistöjen kehittämis- ja kunnossapitoaallon käynnistämiseksi. Kuusamon rakennusjärjestyksen uudistamisprosessi olisi tarjonnut tähän oivan työkalun, jos siihen vain olisi ollut halua, ymmärrystä ja poliittista tahtoa täysimääräisesti tarttua.
Puhuttaessa kiinteistömassoista Kuusamon mittakaavassa, voidaan tuoda esille vaikkapa alueella olevien vailla pysyvää käyttöä olevien asuntojen kokonaismäärä, mikä asuntopoliittisen ohjelman päivityksessä viime vaalikaudella todettiin olevan peräti noin 1 250 huoneiston ja omakotitalon luokkaa.
Näiden varsinaisten asuntojen lisäksi tulevat vielä vajaakäytössä olevat tai kokonaan käyttämättöminä seisovat lomarakennukset sekä muut talousrakennukset. Kaiken kaikkiaan Kuusamossa on siis tuhansia rakennusyksiköitä joko täysin tyhjän panttina tai korkeintaan osittais- ja satunnaiskäytössä.
Kunnallisessa kiinteistötoimen nelikenttäanalyysissä nämä voisivat olla riskejä, mutta ne pitäisi meidän pystyä kääntämään mahdollisuuksiksi. Kaupungin mukanaolon tässä työssä ei tarvitsekaan olla mitään hyväntekeväisyyttä, vaan siinä saa olla mukana aimo annos taloudellista tarkoituksenmukaisuuttakin.
Tyhjilleen jääneet ja vailla käyttöä olevat rakennukset nimittäin ennemmin tai myöhemmin joko puretaan tai ne happanevat kunnostuskelvottomaan kuntoon. Ja taatusti uuden rakentaminen vanhan kunnostamiseen verrattuna muodostaa paljon suuremman kynnyksen käydä täällä tai muuttaa Kuusamoon.
Pakko on valitettavasti huono konsultti myös kiinteistökysymyksissä. Se kuuluu paremminkin stalinistisen vihervasemmistomme työkalupakkiin kuin omaan käytännönläheiseen ideologiaani. Mitkään paikalliset kuusamolaissovellutukset Potemkinin pakkokulisseista eivät ole enää tätä päivää – huomisesta puhumattakaan!
Nähtävästi Saajanto ei ole vielä sisäistänyt sitä kylmää tosiasiaa, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Siinä nimittäin saattaa ennen pitkää nälkä ja vilukin, jos jäämme odottelemaan sitä, että Helsingin herrat tai EU-eliitti meidät tänne elättää ja huoltaa.
Ne alueet, jotka ovat ottaneet rohkeasti tulevaisuuden rakentamisen omiin käsiinsä, ovat pohjoisessa ja idässä menestyneet. Valitettavasti vihreiden suuriääniset ja yksisilmäiset yhdenasianihmiset ovat tehneet koko ympäristöasioidemme edistämiselle suunnatonta hallaa.
Vain matkailuun edelleen yksinomaan hirttäytymällä Kuusamo tulee edelleenkin kuihtumaan ja näivettymään. Se tie on jo nähty ja kokeiltu, nyt on uusien avauksien aika. Jatkuva kaivossodan käynti vain yhden ihmisen omien poliittisten ja itsekkäiden päämäärien täyttämiseksi, on tullut tiensä päähän. Kuusamo tarvitsee työtä ja toimeentuloa!