Ikirouta muovasi sulaessaan
kalliot ja rotkot
Jäämeren ja Valkean meren
maakannasta.
Ihminen osasi
tehdä tulen
ottaa vedestä
syötävää.
Ihminen osasi
saalistaa riistaa
poimia marjat ja sienet
tehdä yrteistä
parantavat rohdot.
Ihminen osasi
jo vanhemmalla kivikaudella
tehdä liuskekivestä aseita
ja työkaluja
paikallisesta kvartsikivestä.
Kuusimaan kivikauden esineitä
on löytynyt
eri puolilta Kuusamon pitäjää
kertoen asutuksista.
Ihmiset asettuivat
vesien poukamiin
jokien hiekkapohjaisiin
suistoihin.
Ihmiset kesyttivät
jo metallikauden aikaan
villipeuroja
myös matkaamiseen.
Ihmiset olivat yhteyksissä
maailmalle
tuoden Kuusimaahan
pronssiesineitä.
Saamelaisten rautakauden
hautakätköt
kertovat tarinoita sodista
rauhattomasta elosta.
Lapin miehet asuttivat
Kuusamon ylänköä.
Ihminen oli yhtä
luonnon kanssa.
Kuusimaahan saapui
mies etelästä
toinen idästä
joku lännestä.
Osa Lapin miehistä
jäi paikoilleen
taistellen
tai sulautuen tulijoihin.
Joku sai surmansa
yöllä salaa
tai taistellen
naisestaan.
Pian kasvoi yhteisö
sekoittaen
pohjoisen veren
etelän tai idän
geeneihin.
Oli aika
kun Kuusimaan isäntä oli
lännestä
tai tsaari isäntänä idästä.
Sodat toivat
uutta verta
Kuusamonkin ylängölle
vahvistamaan perimää.
Viimeinen sota
nosti Kuusamon tuhkasta
sitkeän kansan
kohti kansainvälisyyttä.
Maaseutu muuttui
kansaa lähti kaupunkeihin
länteen ja etelään
paremman leivän perään.
Maaseudun rakenteet
murtuivat
politiikka muovasi uusiksi
maat, metsät, ihmiset.
Pohjoiseen jäljelle jäi
kourallinen ihmisiä
epätietoisina ja hämillään
tulevaisuudesta.
Jälleen veri vaihtui
nuoret lähti
muualta saapui
kaupunkeihin väsyneitä
luontoon takaisin
halajavia ihmislapsia.
Kuusamo on nyt
vedenjakajalla
tänä juhlavuonna 2018
täyttäessään
sataviisikymmentä vuotta.
Johdatusta ja onnea
menestystä Kuusamolle!