Kasvisruoka herättää ihmisissä voimakkaita tunteita. Tunnepitoisimmat kommentit kuulee heiltä, jotka eivät ole kasvissyöjiä. Näiden kommenttien takana ovat mielikuvat, harhaluulot, tietämättömyys ja usein jopa pelko. Pelko on vahva tunne. Jopa puolustusministeri osoittautui tältä osin perin inhimilliseksi. Päätoimittaja Petri Karjalainen osoitti suurta kansalaisrohkeutta ottamalla taannoin Koillissanomissa kantaa kasvissyöntiin.
Kasvissyöntiin ei ole olemassa muita kuin toinen toistaan parempia syitä. Ne voi jakaa itsekkäisiin ja subjektiivisiin tai epäitsekkäisiin ja objektiivisiin. Itse siirryin kasvissyöjäksi jo yli kymmenen vuotta sitten täysin itsekkäistä syistä. Kun liha katosi lautaselta laihduin yli 30 kilogrammaa. Kunto kohosi, vaaniva metabolinen oireyhtymä oli muisto vain. Treeni alkoi kulkea kuin nuorena, palautuminen kovistakin harjoitteista nopeutui. Unen laatu parani, avioelämä vilkastui ja yleinen vireystaso nousi merkittävästi.
Innostuin jälleen kokkailemisesta, kun eteen avautui uusien raaka-aineiden maukas maailma. Tätä nykyä kylän parasta ruokaa syödään meidän ruokapöydässämme. Varsinkin viikonloppuisin keittiössämme tuoksuu huumaavat tuoksut, kun uudet ruokareseptit realisoituvat aistien arvioitaviksi. Täytyy todeta, että ratkaisuni oli näin subjektiivisesti tarkasteltuna suorastaan nerokas.
Kasvissyönnin takana on myös vakavasti otettavat ja laajasti vaikuttavat epäitsekkäät ja objektiiviset perustelut. Ilmastonmuutos ja väestön liikakasvu ovat eittämättömiä tosiasioita. Maailman väestö kasvaa noin 75 miljoonalla ihmisellä joka vuosi ja vauhti kiihtyy. Samaan aikaan ilmastonmuutoksen vuoksi käytössä oleva viljelyala hupenee aavikoitumisen ja lämpötilannousun myötä. Sääilmiöiden äärivaihtelun lisääntyminen on aiheuttanut laajoilla alueilla useita katovuosia. Tälläkin hetkellä joka seitsemäs ihminen maapallolla näkee nälkää.
Aliravitsemus tappaa kehitysmaissa lapsia samaan aikaan, kun on hyvin tiedossa, että nykyisellä peltoalalla voisi tuottaa ruokaa yhdeksälle miljardille, jos viljeltäisiin eläinten rehun sijaan ihmisille kelpaavaa kasvisravintoa. Ihmisten ravinnoksi menee nyt vain puolet tuotetusta kasviproteiinista. On laskettu, että yhden lihansyöjän ruokkimiseen tarvitaan viljelysmaata 0,23 hehtaaria. Kasvisruokailijan eväät saa 0,15 hehtaarin alalta. Huomionarvoista on myös se, että kotieläintuotanto on ilmastonmuutoksen suuri kiihdyttäjä. Maailmanpankin tutkimus kertoo, että eläintuotanto aiheuttaa jopa 51 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä.
Kasvissyönti voi olla jonkun mielestä marginaalinen muoti-ilmiö. Mutta tulevaisuuden kannalta se voi olla ratkaiseva vaihtoehto, mikäli tavoitteena on pystyä ruokkimaan mahdollisimman moni maapallon asukkaista. Tähän tavoitteeseen ei päästä itsekkäällä ajattelulla ja tosiasioiden kieltämisellä.
Tunsin suunnatonta myötähäpeää, kun puolustusministerimme kertoi suorassa tv-lähetyksessä, kuinka paljon porkkanoita pitää syödä päivittäisen proteiinitarpeen kattamiseksi. Vähän samanlaisia tuntemuksia koin seuratessani pienimuotoista somemyrskyä päätoimittaja Karjalaisen Facebook-seinällä alussa mainitun kirjoituksen jälkeen. Asiahan kun on kuitenkin niin, että jokaisen henkilökohtaisella valinnalla on merkitys. Ei tekovitsikkäillä somepäivityksillä.