Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Lap­suu­den kesissä 1950-lu­vul­la haet­tiin maitoa Alan­gos­ta Saa­reen: "Vettä pärskyi päälle ja korkeat aallot pe­lot­ti­vat kään­ty­mään ta­kai­sin"

Lapsuuden kesiin Suonnansaaressa 1950-luvulla kuului lypsylämpimän maidon haku Alangosta. Käytiinkö joka ilta vai harvemmin? Kalenteriin Saaren keittiössä merkittiin litrat joka kerta ja maksettiinko "tinki" kuukausittain vaiko vasta kesän lopuksi?

5 litran "pääläri" - maitohinkkikö se oikeasti on - mukanaan Rinteen perheen isosiskot, Terttu ja Tytti lähtivät (ollen silloin 1950-luvulla vähän yli 7-vuotiaita) ensi kertaa maidon hakuun kahdestaan, kun aikuisilla oli muita hommia. Isä-Reino kulki maata pitkin saattamassa ja neuvomassa ensi kertaa yksin mantereelle lähteviä venematkalaisia, saunan ohi Saarennokkaan päin samalla ohjeita antaen: "Nyt vasemmalla airolla, ettei käänny liian lähelle, karaha kiville!"

Oliko viimeinen kesä Saaressa ilman perämoottoria, joka sitten nopeutti maidon hakua ja helpotti myös kauppa-asiointia Suonnankylässä. (Kunnes Oikaraisten kyläkauppa, josta haettiin postikin, lopetti.)

Maitomatkalla isot aallot säikyttivät tyttökaksikon. Kumpi souti? Kun oli päästy Saarennokkaan vene keikkui raisusti laitatuulessa, vettä pärskyi päälle ja korkeat aallot pelottivat kääntymään takaisin.

Saaren Reinon porukan maidolla käynti jatkui vielä 1970-luvulla, kun Eero ja Anna-Liisa olivat Alangon isäntäparina. Ruotsista perheineen Savonmaalle palanneen Konosen perheen lapset Suonna ja Silja olivat mukana maidonhakureissulla. Uudessa talossa vaiko karjakeittiön edustalla oli nurin laitetuista limsapullon metallikorkeista naulattu kynnysmatto (mitähän muita tuon ajan arkipäivää helpottavia keksintöjä muistuisi mieleen?) Varpaassa on yhä pieni muistijälki.

Se Rinteen Lennu