”Niin joulu joutui jo taas pohjolaan”….. näinhän se kuuluu se tunnettu joululaulukin. Ajattelin kertoa minun lapsuuden joulusta, eräästä joulusta, joka on jäänyt päällimmäiseksi mieleeni. Tähän jouluun sisältyi meidän lasten laulamat joululaulut; olinhan lapsi ja samanlainen kuin muutkin. Takaisin asiaan, tähän jouluun johon sisältyi odotusta, jännitystä, pettymystä, iloa ja uneton yö, ainakin melkein uneton.
Isä kun oli poromies, toi poroerotuksissa käydessään komean isosarvisen härän. Joo, ihan elävän poron, josta piti tulla ajoporo joulupukille. Tätä poroa kutsutaan ajokkaaksi. Äidin kiireet olivat loputtomat. Oli hoidettava sika joka röhki lätissään sekä hevonen, lehmät ja lampaat.
Iso pirtin uuni lämmitettiin leivän ja joulupullan paistoa varten. Tässä kaiken kiireen keskellä paistettiin kaikki nuo herkulliset laatikot. Viimeksi tuli kinkkujen vuoro. Kun kinkut oli paistettu, äiti kantoi ne portaille jäähtymään. Ilta oli kirkas ja revontulet loimusivat taivaalla tuhansien tähtien seurassa. Juuri tänä jouluna meidän Tessulla oli juoksuaika ja kutsumattomia sulhaskoiria äiti ei laskenut sen seuraksi. Silloin nämä saakelin rakit söivät molemmat kinkut!
Veljeni haki kuusen ja se koristeltiin yhdessä siskomme kanssa. Kynttilät piti sitoa langalla kiinni, sillä eihän ollut kynttilänpidikkeitä saatavissa ja meillä ei ollut sähkövalojakaan. Toivelistat veimme halkoliiteriin. Itselleni toivoin kumikenkiä joita odotin hartaasti. Löysin piilopaikan johon kaikki lahjat oli piilotettu. Siellä oli myös sen kokoinen paketti jossa näytti olevan kumisaappaat.
Jouluaattoilta tuli. Kuusi oli koristeltu, poro harjoitettu työhönsä, saunassa oltiin käyty, riisipuuro oli syöty ja sitten isä meni käymään vielä hevoselle antamaan ruuan. Me toiset aloimme laulamaan joululaulua …”joulupukki, joulupukki ,valkoparta, vanha ukki”… Niin kuului poronkellon ääni pihalta ja joulupukki tuli sisälle ja jakoi lahjat, mutta minä en saanutkaan sitä pakettia jonka minun olisi pitänyt saada! Olin kovin pettynyt mutta en saanut näyttää sitä kenellekään. Enhän saanut paljastaa että tiesin piilopaikan.
Yön valvoin ja taisinpa itkeäkin ja kävin katsomassa piilopaikassakin missä lahjat olivat olleet. Niitä ei näkynyt missään. Lopulta nukahdin mutta aamulla herättyäni, toivepaketti oli sänkyni vierellä. Voi mikä ilo ja riemu täytti mieleni! Joulu oli täydellinen. Minä jäin kuitenkin ihmettelemään miksi joulupukilla oli vasen peukalo paketissa, koska isälläkin oli side vasemmassa peukalossa. Isällä peukalo oli nyrjähtänyt kun hän harjoitti poroa.
Iloitkaa tekin joulusta niin kuin minäkin, silloin 1950-luvulla, näistä nokialaisista kumikengistä!
Motala
Ruotsi