Ajatellaanpa että yritys X tahtoisi sijoittaa toimintansa Kuusamoon tietylle alueelle Y ja kaupunginvaltuusto tekisi sellaisen linjauksen, joka ei salli X:n harjoittamaa yritystoimintaa alueella Y. Tämän jälkeen lautakunta kuitenkin vuokraisi alueelta Y kiinteistön samaiselle yritykselle, joka aikoo tehdä alueelle harjoittamansa yritystoiminnan tutkimuskeskuksen ja tukikohdan.
Kuulostaa aika erikoiselta toiminnalta, eikö? No tämä juuri tapahtui yhdyskuntatekniikan lautakunnan kokouksessa 17.4., jossa päätettiin jälleen Käylänvirta -kiinteistön vuokraamisesta Latitude 66 Cobalt Oy:lle. Esitin, ettei sitä vuokrata yhtiön mainitsemaan käyttötarkoitukseen, eli malminetsinnän tukikohdaksi.
En katso, että lautakunnalla on oikeutta kävellä päätöksillään valtuuston päätöksien ylitse. Niin kutsuttu ankkamalli on monien neuvotteluiden ja kompromissien tulos. Vaikka kaava on korkeimman hallinto-oikeuden käsissä tällä hetkellä, ei se muuta sitä tosiasiaa, että se oli valtuuston tahtotila ja päätös. Argumenttina vuokraamisen puolesta käytetään sitä, ettei kyseessä ole kaivostoiminta. Tämä on mielestäni tahallista silmien sulkemista kokonaiskuvalta.
Asiasta äänestäminen toi mieleeni vahvasti viime syyskuun, sillä jälleen kerran esitykseni puolesta äänestivät vain Pekka Virtanen ja Anne Murto.