Mainos: Vielä ehdit hyö­dyn­tää ke­sä­tar­jouk­sem­me, tilaa Koil­lis­sa­no­mat tästä!

Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Leh­dis­tö kaluaa lihat luun ym­pä­ril­tä pe­to­ai­hees­ta - Miksi jatkuva pe­to­vi­ha­pu­he saa rei­lus­ti pals­ta­ti­laa?

Koillissanomat-lehti, 18.10.2019.

Lehdistö kaluaa lihat luun ympäriltä peto-aiheesta. Samoin kuin aikoinaan Matti Nykäsen nimellä ja mäkikotkan dramaattisilla ja traagisilla elämäntilanteilla herkutellut juorulehdistö rahoitti kyseenalaista toimintaansa, jatkuva petovihapuhe saa reilusti palstatilaa. Eläinten elämän seuraaminen on innostanut mm. Koillissanomat-lehden perjantaina 18.10. julkaisemaan useamman sivun tekstiä aiheeseen liittyen. Aihetta lähestyvä toimittaja vetoaa ihmisen lähimmäisenrakkauteen otsikolla "Perheenjäsentä ei haluta menettää."

Perheenjäsenen menettämiseen liittyy usein ihmiselämän suurimpia kriisejä, joihin on onneksi ammattiapua saatavilla. Ennen hoitoon hakeutumista ihmiseläin kuitenkin onneksi pohtii, onko mahdollisesti ollut itse vahingossa tai tarkoituksella aiheuttamassa tätä tragediaa. Toimittaja antaa kuitenkin samassa artikkelissa armahduksen toiselle koiraeläimelle, joka on käynyt haukkukokeessa vipeltävästä perheenjäsenestä parinkymmenen metrin päässä: Jännittävä tapahtumasarja jäi ns. läheltä piti -tilanteeksi. Loppujen lopuksi koiranomistaja selvisi pelkällä säikähdyksellä.

Metsästykseen hurahtanut henkilö toteaa artikkelissa, että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää metsässä asuvan koiraeläimen kohtalosta, jos se tulee metsästystilanteeseen väliin. Artikkelissa omalla nimellään kommentoinut metsästäjä tarjoaa mahdollisuutta lukijalle älykkääseen päättelyyn verhoamalla eläimen tappamisen oikeutuksen kivaan, ympäripyöreään ilmaisuun: "Pitäisi saada puuttua siihen ilman rangaistusta." Samalla tavalla puutarhanhoidosta innostunut mummoni kysyi, että voisinkohan posauttaa takapihallani vaivoin kasvattamiani perennoja popsivan poron päiviltä isoisäni sodasta säilyneellä pistoolilla?

Samassa lehdessä jatketaan asiantuntevalla linjalla otsikolla "Suurpetojen haaskakuvauspalveluista voi aiheutua vaaraa lähiympäristöön." Perusteettomassa jutustelussa puhutaan riskeistä, jotka kohdistuvat alueen asukkaisiin, mökkiläisiin, retkeilijöihin ja muihin luonnossa liikkujiin. Minusta tuntuu, että riski joutua porokolariin on tuhatkertainen tälle samalle joukolle, jos he elävänä pääsevät metsästä kotimatkalleen. Tässä voin kertoa, että olen useamman kerran aiheuttanut ns. paskahalvauksen muutamallekin 350-kiloiselle karhulle pelkästään astumalla ulos kuvauskopista, koko 173 cm pituisessa ja 75-kiloisessa komeudessani.

Mutta eipä hätää, artikkelin sisältö kumoaa kohuhakuisen otsikon: "Valvonnassa tehtyjen tarkastusten perusteella selvisi, että kuvaustoiminnan riskit ovat vähäisiä, kun yritykset toimivat huolellisesti". Artikkelissa mainitaan myös, että vaaraa itselleen ja ympäristölleen ovat todellisuudessa aiheuttaneet alueella liikkuvat karhunmetsästäjät.

Koillissanomille ei riitä nämä kaksi juttua noloista aiheista, vaan kolmen sivun verran jaksetaan vielä jatkaa. Tällä kertaa aihetta on ryyditetty mustanpuhuvilla karhun kuvilla, joissa on ympärillä provosoivasti verenpunaista.

Tarinoissa onnettomat metsästäjät kiduttavat eläimiä, houkuttelevat ne poronraadoilla rautoihin ja pyytävät niitä loukuilla, hosuvat eläimiä keihäin, seipäin ja paukauttelevat erilaisin tuliasein, yleensä huonoin seurauksin. Karhunmetsästäjät tappavat ja laittavat lihoiksi aikuisten karhujen lisäksi erauspennut ja vievät elävinä pienemmät pennut kotiinsa. Samalla ammutaan joutsenet ja muutkin metsän elävät.

Yhdessä aiheessa Koillissanomat onnistuu. Tässä numerossa ei mainita sanallakaan huvikseen metsästävästä ja kuolemaa kylvävästä sudesta. Huvikseen metsästävistä ihmisistä kerrotaan monisanaisesti. Ei vaikuta kyllä kovin seksikkäältä aiheelta. Olisiko sittenkin kannattanut?

Samalla kun ihminen tuhoaa maapalloa kiihtyvään tahtiin, tappaa lajitovereitaan mitä kekseliäimmillä tavoilla ja aiheuttaa kärsimystä kaikille ympärillään oleville organismeille, on susia Suomessa n. 200-300 yksilöä. Susi on erittäin uhanalainen laji, jota salametsästetään, myrkytetään ja muilla tavoilla poistetaan elävien kirjoista erityisesti talven aikana. Susikantaan vaikuttaa negatiivisesti myös talviset olosuhteet niin, että kanta pienenee noin kolmannekseen kevääseen mennessä. Presidentti Kekkonen rauhoitti suden 1973. Olisi jo aika kunnioittaa rauhoituspäätöstä.

Pohjois-Suomen poroisännät ovat syöttäneet porojaan metsän eläimille runsain määrin viime vuosina. Näillä eväillä lihavat ahmat ponnistelevat puihin väijymään lisää saalista, isomahaiset sudet löntystelevät takapihoillamme syöden koiriamme jälkiruuaksi ja marjastajilla herkuttelevat karhut lisääntyvät kylläisinä metsissämme. Samalla kun odotellaan petokorvausten miljoonan euron rajan rikkoontumista vesi kielellä, niin porot aiheuttavat valtavasti vaaratilanteita liikenteessä. Liukkailla teillä, pimeässä ja vallitsevissa sää-olosuhteissa porokolarin riski on todella suuri.

Suhteellisuudentajun hämärtyessä ja aidon ahneuden sekä inhimillisen itsekkyyden jatkaessa voittokulkuaan tässä ajassa ehdotan, että selvitettyämme faktat tarinoittemme pohjalle nautimme monimuotoisesta luonnosta kaikkine eläimineen ja kasveineen niin kauan kuin siitä on mahdollisuus nauttia.

Janne Autereluontomatkailuyrittäjä Syöte