Liikuntaharrastusten kustannukset ovat nousseet erityisesti viime vuosina. Tästä johtuen sosiaaliset erot näkyvät lasten ja nuorten liikunnassa. Tutkimusnäyttöä on siitä, että liikuntaharrastusten kalleus on merkittävä este jopa kolmasosalle perheistä lasten ja nuorten harrastamiseen. Junioriurheilun kustannukset ovat jatkuvasti nousseet eikä osalla perheistä ole enää varaa maksaa lastensa harrastuksia. Kustannusten nousun perussyy on harjoitusten ja esimerkiksi kilpailutapahtumien määrän raju lisääntyminen. Kilpaurheilun lisenssimaksut, varusteet ja kilpailumatkojen kustannukset ovat merkittävät. Tämä käy vanhempien kukkarolle ja aiheuttaa osaltaan lasten ja nuorten kilpaurheilusta luopumista. Vain vajaa neljännes urheiluseurassa mukana ollut lapsi jatkaa harrastustaan 15-vuotiaana.
Joka neljäs Suomen yläkoululaisista kokee kiinnostavat harrastukset liian kalliiksi vuoden 2018 kouluterveyskyselyn mukaan. Uusimmassa lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä luotaavassa, LIITU- tutkimuksessa havaittiin, että liikunnan esteistä eniten osuuttaan oli kasvattanut harrastamisen kalleus. Vain kolmannes taloudellisen tilanteen heikoksi kokevien perheiden lapsista ja nuorista liikkuu viikoittain urheiluseurassa, kun vastaava osuus hyvin toimeentulevissa perheissä on yli puolet, kertoo tuorein nuorten vapaa-aikatutkimus. Lapset ja nuoret jakautuvat niihin, joilla on varaa ja niihin, joilla ei ole varaa harrastaa eri liikuntamuotoja.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut harrastuspassin otettavaksi käyttöön kaikissa kunnissa tänä vuonna. Nuorilla on mahdollisuus ladata mobiilisovelluksena toimiva harrastuspassi omaan älypuhelimeensa. Nuorten harrastuspassiin voivat kunnat, yritykset, säätiöt ja yhdistykset ladata nuorille kohtuuhintaisia tai maksuttomia harrastusten kokeilukertoja, harrastuksia ja pääsylippuja. Myös jotkut lajiliitot, yhdistykset, säätiöt ja kuntien sosiaalitoimet tukevat vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten liikuntaharrastuksia. Tämä ei kuitenkaan riitä. Liikkumisen kustannuksia alentavia, rakenteellisiakin toimenpiteitä on tehtävä. Harrastaminen ei saa rajoittua ainoastaan hyvätuloisten perheiden lapsille.
Liikuntamahdollisuus on yksi kuntien peruspalvelu. Siitä kertovat kuntien merkittävät investoinnit liikuntatiloihin ja-paikkoihin. Urheiluseurojen, liikunta-alan yritysten ja kuntien korkeiksi koetut maksut karsivat kuitenkin merkittävän osan halukkaista lapsista ja nuorista pois liikuntaharrastusten parista. Liikuntapaikkojen ja harrastusmahdollisuuksien tulee olla kaikkien saatavilla toimintakyvystä, sosiaalisesta taustasta tai varallisuudesta riippumatta, linjaa valtioneuvoston hyväksymä liikuntapoliittinen selonteko 2018.
Yhteiskunnan, lajiliittojen, kuntien ja urheiluseurojen onkin tultava perheitä vastaan, jotta jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus harrastaa haluamaansa liikuntaa. Lasten ja nuorten liikuntaa järjestävien tahojen tulee tarkastella kriittisesti toimintansa lähtökohtia ja arvoperustaa. Niiden on opittava kuuntelemaan herkällä korvalla lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa ääntä. Lajiliittojen ja seurojen on alennettava toiminnan kustannuksia myös rajoittamalla lasten ja nuorten kilpailuja ja turnauksia sekä niihin osallistumista. Lasten ja nuorten liikunnan harrastamisen kynnystä on pudotettava, koska liikunnan myönteiset vaikutukset yksilölle ja yhteiskunnalle ovat kiistattomat.
Lapsiperheiden tukeminen ja olosuhteiden parantaminen ovat avainasemassa lasten ja nuorten liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Noin 130.000 lasta elää pienituloisissa perheissä. ”Sosiaalinen perimä” on yhteydessä lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä syrjäytymiseen. Lapsuuden perheen tulotaso, ilmapiiri ja terveyskäyttäytyminen ovat merkittäviä vaikuttajia nuorten myöhempään elämään.