Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Lo­pet­ta­kaa lam­mas­te­lu! – Kou­lun­käyn­ti on kovaa työtä

"Se, mikä on sinulle ylhäältä annettu, sitä ei sinun pidä epäilemän. Ei kyseenalaistaman." "Kunnioita esivaltaasi ja rukoile heille viisautta, jotta he voisivat edelleen tehdä viisaita päätöksiä - meidän kaikkien hyväksi."

"Kuuliaisuutesi sekä tottelevaisuutesi esivaltaa kohtaan tulee palkituksi, kunnes aika sinut jättää." "Ja muistakin, herran pelko on viisauden alku."

Suomalaisen koulutusjärjestelmän riemumarssi ja pörhistely maailman parrasvaloissa on tullut tiensä päähän. Koulutuksen tasoa ja opetuksen perillemenoa mittaavat PISA - tulokset ovat kääntyneet jyrkkään alamäkeen (tosiasiassa PISA - metodi ei mittaa todellista osaamista / päättelykykyä... mielestäni ). Lisäksi kouluissamme kiusataan, häiriydytään seksuaalisesti, keskeytetään opinnot ja lopuksi syrjäydytään oikein porukalla - etenkin pojat. Opettajat puurtavat jaksamisensa äärirajoilla, kiusaavat toisiaan ja vaihtavat alaa - mikäli uskaltavat tai pystyvät.

– Tää ei oo mun juttu, puuskahtaa tuohtuneesti juuri koulunsa kesken jättänyt laiska teini, tiedostaen valehtelevansa sekä itselleen että muille. Laiskuus piiloutuu fraasin taa, fraasin, joka kuulostaa aika hyvältä.

– Se taisi jäädä se mun peli kesken...virtuaalimaailman...

Egoismi ja jatkuva itsensä viihdyttämisen oravanpyörä imee teinin pohjattomaan nieluunsa.

– Mä haluun pitsaa mutsi !

Nykykoulumme suurin ongelma ovat kouluhallintomme jakkupukurouvat ja liituraitaherrat - hallintovirkamiehet ja näitä virkamiehiä kuuntelevat poliitikot tai toisinpäin. Käsittämättömin harha- askel oli muutama vuosi sitten toteutettu uusi OPS. Ennennäkemättömän kohun myötä lanseeratun uuden OPS: n piti mullistaa koulutusjärjestelmämme - jälleen kerran. Toisaalta miksi hyvää ja toimivaa " konetta " lähdetään muuttamaan ja korjaamaan vain korjaamisen vuoksi. No, sehän ei näitä "visionäärejä" haittaa.

Pölyn laskeuduttua huomattiin, että ruuti oli keksitty uudelleen - jälleen. Mmuun muassa entiset projektit ovat saaneet uuden nimen. Niitä kutsutaan nykykoulussamme "moni- /laaja -alaisiksi opetuskokonaisuuksiksi". On siinä mietitty, jotta tuohonkin sanahirviöön on päädytty. On mennyt aikaa ja tupakkia.

Kaikenlainen helppo ja viihteellinen on puuhastelu on korvannut päämäärätietoisen opiskelun ja on myös syrjäyttämässä kouluopetuksen todelliset tavoitteet: tiedolliset, taidolliset, kasvatukselliset.

Koulunkäynti on kovaa työtä, eikä tässä systeemissä ole oikoteitä - kaikesta hörhöilystä huolimatta : oppimisolohuoneet, divaanipatjat, jatkuva taustahäly, rajojen puuttuminen... hiipivä kaaos. Tätäkö me haluamme kouluihimme ?

Ei ainakaan Joensuussa, jossa on jo havahduttu tähän pelleilyyn.

Opettajat - lopettakaa lammastelu. Luottakaa itseenne. Te olette niitä koulutuksen ammattilaisia. Toisin kuin ammattilaisia eivät ole ne, jotka eivät ole koskaan kenttätyössä olleetkaan. Nämä yliopetusneuvokset ja tarkastajat sekä ministerit erityisavustajakaadereineen... onhan heitä joutilaita.

Suurin palvelus, mikä voitaisiin suomalaiselle koulujärjestelmälle tehdä on - olla tekemättä mitään. Ei yhtään mitään. Antakaa hyvät hallintoherramme ja -rouvamme kouluille työrauha ja keskittykää vaikka Nyyrikin lukemiseen. Suuret palkkannehan te saatte siitä huolimatta. Näin tekemällä suomalainen koulu voisi palata sille tasolle, missä se oli - joskus. Pyöritelkää niitä papereitanne siellä virastoissanne vaikka keskenänne. Joohan.

Ja, sinä julkisuudenkipeä opetusministeri Andersson. Minä pyydän kainosti : älä sinäkin pyri jättämään puumerkkiäsi koulutuksemme historiaan.

Niitä on jo ihan tarpeeksi jätetty - siis puumerkkejä.

Oo vaan - ei sitä kukkaan huomaa...

Ilkka Karvonen