Pohjois-Pohjanmaan liikennesuunnitelmaluonnos vuodelle 2040 on karmeaa katsottavaa Koillismaan osalta. Se on edennyt tuohon muotoon maakuntahallituksessa ja tulee nyt lausuntokierrokselle. Luonnos on nähtävissä mm. nettisivuilla. Katsokaa esim. s.11. Siinä on kartat maaliikenne- ja raideliikenneväylistä. Itä-Lappi, Koillismaa ja Kainuu Kajaanista pohjoiseen ovat tyhjiöitä.
Suunnitelmassa vuodelle 2040 ei esitetä runkoverkkoasetuksen korjausta eikä raideliikennettä Oulun ja Kuusamon välille. Siksi olen selvittänyt asiaa laajasti virkamiestasolla ja puutun siihen nyt. Kuusamo on kotipitäjäni. Asiassa pitää herätä. Liikenneverkot mukaan lukien tietoliikenneverkot ovat EU:n suurimpia rahoitusohjelmia vuoteen 2030. Niissä pitää olla mukana myös alueellisesti.
Olen ollut EUssa yli vuosikymmenen rahoitusohjelmien asiantuntijana, joten tällä kirjoituksella haluan herätellä koillismaalaiset. Nyt on aika ajaa tätä asiaa.
EU-päätöksenteon tunnetuin osa ovat direktiivit, asetukset ja päätökset. Toinen tunnettu tosiasia on, että EU:lle on maksettava jäsenmaksuja. EU kuitenkin edistää unionin poliittisia päämääriä monin keinoin. Näihin kuuluvat lainsäädännön lisäksi EU:n rahoitusohjelmat unionin poliittisia päämääriä tukeville hankkeille. Erilaisia ohjelmia ja ns. rahoitusvälineitä on yli 50. Niihin kuuluvat mm. tieverkkoja tukeva Verkkojen Eurooppa -väline (eli CEF) ja Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR).
Euroopan komission linjauksen mukaan Euroopan tulevaisuudelle ja kilpailukyvylle keskeistä on elinkeinoelämä, joka kukoistaa hyvien liikenneyhteyksien vallitessa. Tehokas infrastruktuuri on välttämätön liiketoiminnan laajenemiselle ja ratkaisee useat kuluttajien valinnat. Komissio onkin ottanut tavoitteeksi kattavan liikenneverkoston luomisen Eurooppaan niin tie-, raide-, vesi- kuin lentoliikenteessäkin. Tähän ohjelmaan kuuluvat myös tietoliikenneverkot. Politiikka on määritelty ns. TEN-T-politiikassa, joka tarkoittaa Euroopan laajuista liikenneverkkoa (engl. Trans-European network). Liikenneyhteydet on siinä jaettu kahteen tasoon - kattavaan verkkoon ja kaikkein tärkeimpien yhteyksien muodostamaan ydinverkkoon. Vuoteen 2020 mennessä Eurooppaan tulisi olla rakennettuna yhdeksän ydinverkkokäytävää (eli tärkeimmät yhteydet). Rahoitusta on jo tähän mennessä voinut hakea useista ohjelmista, kuten Verkkojen Eurooppa- ja ESIR-ohjelmista. Nyt työstetään jatkosuunnitelmia, joilla määritellään työn tavoitteet vuoteen 2030.
Suomalainen joutuu kuitenkin yllättymään, kun alkaa tutkia liikenteestä vastaavan Euroopan komission pääosaston, DG MOVEn, verkkosivuja. Suomi nimittäin katkaistaan kehä III:n ulkopuolelta. Tämä on varsin huolestuttavaa. Siksi eri maakunnat ajavat nyt omia verkkotavoitteitaan ja laativat liikennesuunnitelmia aina vuoteen 2040. Pohjois-Pohjanmaan osalta alue Oulusta itään on tyhjä, ei uusia suunnitelmia.
Jakolinja eteläisen ja pohjoisen Suomen välillä on ollut jo pitkään tiedossa, mutta tutkimustulosten mukaan myös lännen ja idän välille on repeämässä kuilu. Syntyvyys ja työikäisten poismuutto Itä-Suomesta on paljon oletettua nopeampaa. Väitettä idän ja lännen välisestä erosta tukee myös Elinkeinoelämän keskusliiton tuore Kuntaranking -tutkimus, jossa on arvioitu yritysten näkökulmasta Suomen vetovoimaisimmat alueet. Siinäkin Itä-Suomi häviää houkuttelevuudessa Länsi-Suomelle, samoin Pohjois-Suomi Etelä-Suomelle. EK:n tutkimuksen mukaan liikenneyhteydet selittävät tilannetta. Toinen vaikuttava tekijä on koulutetun työvoiman saatavuus.
Euroopan unionin tärkeimpiä tavoitteita on alueiden yhdentyminen ja lähentyminen. Kun alueet ovat paremmin sidoksissa toisiinsa ja vastaavat kehitystasolta toisiaan, niiden vakaus kasvaa tai säilyy entisellään ja alueiden täyttä potentiaalia voidaan hyödyntää. Suomen liikenne- ja viestintäministeriö on valmistellut asetuksen maanteiden ja rautateiden runkoverkostosta ja niiden palvelutasosta. Aiemmin mainitut ydinverkkokäytävät on puolestaan määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston Verkkojen Eurooppaa (CEF) koskevan asetuksen liitteessä. Merkittävä osa Itä- ja Pohjois-Suomea on jäänyt korkeimman palvelutason ulkopuolelle Suomen asetuksessa ja kokonaan pois EU:n kartalta. Tämä vaikeuttaa EU-tuen saamista entisestään, koska Verkkojen Eurooppaa koskevassa asetuksessa on määrätty, että rahoituksessa priorisoidaan kattavaa verkkoa ja ydinverkkoa. Nykyinen Suomen oma liikennepolitiikka ja Suomen EU:ssa hyväksymä liikennepolitiikka siis toimivat keskeisiä EU:n arvoja vastaan Itä- ja Pohjois-Suomen osalta. Niissä ei huomioida alueiden yhdenvertaista saavutettavuutta. Ja tähän pitää vedota.
Tulevalla Euroopan parlamentin kaudella useat näistä ohjelmista määritellään uudelleen. Silloin sekä Suomen hallituksen että suomalaisten europarlamentaarikkojen on syytä olla hereillä. Ydinverkkokäytäviä olisi tarkistettava erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen osalta. Itse kannan erityistä huolta tilanteesta, jossa Suomi on repeämässä kahtia paitsi pohjoisen ja etelän, myös idän ja lännen välillä. Nykytilanne kertoo myös siitä, ettei EU:n tarjoamia mahdollisuuksia osata hyödyntää.
