Maakuntavaalien lähestyessä on tärkeää selvittää minkälaisia toivomuksia me ruohonjuuritason eli kansalaisyhteiskunnan jäsenet edustajistoon pyrkiville asetamme. Koillismaan kuntien asukkaat ovat varmasti samaa mieltä siitä, että jokaiseen pitkien etäisyyksien kuntaan niin Pudasjärvelle, Taivalkoskelle, Kuusamoon ja jopa Posiollekin tulee perustaa maakunnan omistama Sote-keskus. Tuleva maakuntavaltuustohan viimekädessä päättää, millaista sote-toimintaa eri kunnissa järjestetään. Kunnan koko, pitkät etäisyydet ja toiminnan erityispiirteet tulee huomioida ja sisällöltään laadukas nykyinen perusterveydenhuolto täytyy säilyttää kuntalaisten toivomalla tavalla (kansalaisadressi, Taivalkoski 2017). Missään Koillismaan kunnassa ei pitäisi vähentää ja rajata nykyistä toimintaa eikä hyväksyä sitä sivupisteisenä hoidettavaksi. Tämä lisäisi epätasa-arvoa, syrjintää ja kohtuuttomia aika- ja matkakustannuksia harvaan asuttujen seutujen asukkaille. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin ongelmien selvittelyyn kutsuttu tutkimusryhmäkin esitti, että jokaiseen kuntaan perustetaan oma sote-keskus. Sama menettely sopii mielestäni lähes kaikkiin Pohjois-Suomen harvaan asuttujen pitkien matkojen pitäjiin. Puhun nyt näiden seutujen tulevaisuuden järjestelystä, en kaupunkien ja kasvukeskusten sote-malleista.
Sote-keskuksen (entinen terveyskeskus Koillismaalla) toimialaan kuuluu: lääkärien ja hoitajien päivystys- ja vastaanottotoiminta röntgen- ja laboratoriopalveluineen, kuntoutusyksikkö, akuuttisairaanhoito- ja jaksohoitoyksikkö, hoivayksikkö sekä saattohoitoyksikkö.
Saattohoitoyksikkö tulee säilyttää sote-keskuksessa. Saattohoitoa on viime aikoina esitetty lähinnä kotipalvelutoimintona. Entisenä ammattialan ihmisenä ja aikanaan saattohoitoon henkilökuntaa perehdyttäneenä tiedän, että pitkien matkojen pitäjässä saattohoitoa ei ole mahdollista järjestää kaukana hoitoyksiköstä, jossa hoitajat tekevät työtään vuoroissa (24 h/vrk). Välttämätön kipulääkitys, nesteytys- ja hygieniavaatimukset ym. edellyttävät paitsi sairaanhoitajan ja myös lääkärin hoitoon osallistumista.
Hoivayksikkö tulee säilyttää edelleen sote-keskuksessa. Hoivaa tarvitsevan henkilön toimijuudentaso ratkaisee tulevaisuudessakin hoitopaikan valinnan. Palvelutalojen ja yhteisasuntojen asukkaiden enemmistön toimijuutta toteutetaan vuorovaikutteisena suhteena toisiin ihmisiin erilaisissa arjen tilanteissa. Ikääntyvän mahdollisuus viettää elämäänsä vuorovaikutuksellisessa toimijuudessa, jossa toteutuvat myös fyysiset ja psyykkiset elementit, riippuu oleellisesti siitä, onko yksilöllä itsellään riittävästi inhimillisiä resursseja käytössään (Jyrkämä 2008). Aktiivisten muistisairaiden kohdalla tulisi hoitoyksiköiden olla kuitenkin pieniä (suositus 15 asukasta).
Kun puhutaan avuttoman yksilön roolista oman elämänsä toimijana, on kysymyksessä vuorovaikutteisen, psyykkisen ja fyysisen toimijuussuhteen alentuminen ja muuttuminen tilanteellisesti näkymättömäksi, tulkinnalliseksi ja osaansa sopeutuvaksi. Hänen vielä jäljellä olevaa toimijuutta tulee ylläpitää ja tukea. Tällöin oikea hoitopaikka on kunnassa olevan sote-keskuksen hoivayksikkö, joka voi sijaita sote-keskuksen sisällä tai viereisessä tilassa. Saattohoidon tavoin hoivatyö edellyttää ko.yksikön henkilökunnalta erityisiä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia vahvuuksia. Hoivayksikön henkilökunnan koulutuksessa, mitoituksessa ja palkkauksessa tämä tulee huomioida. Mielestäni hoivatyöstä perittävä asiakasmaksu tulisi rinnastaa palvelutalon asukkailta perittäviin kustannuskohtaisiin korvauksiin.
Koillismaalaisten kuntakohtaisten sote-keskusten tulisi mielestäni myös hoitaa sekä sote-keskuksen että muiden paikkakunnalla toimivien yritysten työntekijöiden työterveyshuoltoa, ja ehkä enemmän ennaltaehkäisevänä toimintana. Tällöin toteutuisi kuntalaisten tasa-arvoinen hoitoon pääsy.
Ennen maakuntavaaleja jo tämän kevään aikana jokaisen kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon päättäjien yhdessä alueensa asukkaitten kanssa pitäisi suunnitella paikkakunnalle sopiva sote-keskus -malli ja esittää se ko. valtuustoon pyrkiville. Sosiaali- ja terveydenhuollon tilojen korjauksissa ja lisärakentamisissa kokonaisuuden tarkastelu on usein sivuutettu, ja nyt on jo kiire se tehdä. Asia on yhteinen. Me äänestämme tulevaisuudestamme ja uskon, että siihen voimme vaikuttaa.