Arvoisat PöllinParkkuu-kisojen osanottajat
Jokijärven kyläyhteisö on jälleen kerran osoittanut yhteen hiileen puhaltamisen kykynsä. PöllinParkkuun MM-kisojen järjestäminen jokakesäisenä tapahtumana ei ole mikään pikku juttu. Haluan onnitella Jokijärven kyläläisiä jälleen tästä voimanponnistuksesta!
Pöllinparkkuu on Koillismaan selkosten vanhemmalle väelle ollut elannonhankkimiskeino vuosikymmenten ajan. Mutta Suomi elää yhä vahvemmin metsästä tällä hetkellä. Bryssel ehdottelee omituisia välillä, kun yritysten sivutuotteiden jalostamisesta on kyse. Aivan kuin Suomi ei saisi hyödyntää lähellekään vuosikasvua, nyt se on 65-70 %, mutta Ruotsissa 90 %. Norja puolestaan kieltää rakennusten lämmittämisen öljyä polttamalla vuonna 2020. Näin se haluaa hillitä omia kasvihuonepäästöjään ollen esimerkki meille muille maille. On vastuullisempaa pyöriä kotimaisen polttoaineen ympärillä kuin tuoda fossiilista muualta!
Mutta tavoitteenamme Suomessa ja varsinkin täällä Pohjois-Suomessa on, että parkkaaminen tulee lähivuosina lisääntymään rajusti, kun edes joku vireillä olevista biojalostamohankkeista toteutuu. Toisaalta kuorta tulee lisää markkinoille. Meilläkin sahojemme tukkilanssit pullistelevat kovasti. Jokin tässä mättää, kun ei ole käyttökohteita tukin hinnalla ostetulle kuorelle.
Mutta pöllinparkkuu käsin on rankkaa ruumiillista työtä, olen sen itsekin pikkupoikana kokenut. Kokeiltu on siis.
Oman yritykseni perustajaveljeksille (Erkki, Teppo ja Matti) on heidän nuoruusvuosinaan tullut kolorauta myöskin hyvin tutuksi työkaluksi. Näissä kisoissa vaalitaan metsätyön perinnettä ja samalla pidetään metsätaloutta esillä suuren yleisön keskuudessa. Kansallispuistojakin tulee näköjään jatkuvasti lisää. Saa nähdä, kumpi kehitys on parempi. Sen tulevaisuus näyttää.
Millaiset ovat metsätalouden toimintaedellytykset tällä hetkellä Koillismaan alueella? Siinäpäs kysymys. Ainakin valtiovalta tuo koko ajan otsikoita lisärasitteina, jotta sijaintihaitan omaavalla teollisuusyrityksellä ei olisi kilpailukykyä vientimarkkinoilla. Kilpailukykymme ei ole lähelläkään sitä tasoa, mikä on esim. Ruotsilla.
On tärkeää, että metsänomistajille muodostuu oikea kuva sahojen puustamaksukyvystä, kun etäisyydet asiakkaille sekä Suomen heikommat sivutuotteiden myyntiolosuhteet otetaan huomioon.
Sahatavarankin vientikysyntä on hyvä, mutta lopputuotteen hinta ei tyydytä. Välillä tuntuu, että olemme rahtifirma, kun logistiikkakustannukset maanteitse ovat huimia!
Puusta rakentaminen on kehittymässä hyvään suuntaan. Kunnat ja kaupungit ovat hyviä esimerkin näyttäjiä hankinnoissa, mutta muutamissa kunnissa puusta rakentaminen onkin jäänyt puheiden asteelle.
Olemme tottuneet luottamaan metsätalouteen merkittävänä leivän tuojana kautta vuosikymmenten. On kehitetty metsänhoitoa ammattitaitoisesti ja tällä tavalla varmistettu puun riittävyys alueella kehitetyn puunjalostusteollisuuden tarpeisiin.
Alan yrittäjänä katson kuitenkin raaka-ainehuollon osalta huolestuneena tulevaisuuteen.
Meidät on tehokkaasti saarrettu laajoilla metsänsuojelutoimilla nurkkaan. Viimeisimmät tiedot kertovat, että uusin, laajoin suojelutoimin meidät alan yrittäjät aiotaan nitistää lopullisesti. Tämä tuntuu oudolta tavalta heikentää täällä metsien keskellä asuvien ihmisten toimeentulon edellytyksiä.
Suomeen on avoimet ovet saapua tänne vaatimaan yhä lisää ja asiakaskortti taskussa kiristäen.
Olemme perheyritys – siis herkkä moiseen meininkiin. Emme pysty muuttamaan pois muihin maihin. Meillä on jo ennestään kokemusta 1990-luvulta, Kuusamon yhteismetsän tapahtumien ajalta, sekä siitä, kun aktivistit silloin levittivät väärää tietoa.
EU-alueen tiukasti suojelluista metsistä yli puolet on jo nyt Suomessa. Eikö tämä jo riitä?
Toisella suunpielellä yhteiskunnalliset vaikuttajat yllyttävät metsäalan yrityksiä investoimaan puuta jalostaviin toimintoihin. Eteensä katsova yritys tarvitsee vakaata ja ennakoitavissa olevaa toimintaympäristöä, ennen kuin on mahdollista investoida puuntuottoon perustuvaan teollisuuteen. Erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden jatkuva hämmentäminen metsiensuojelun ympärillä heikentää toimintaympäristön vakautta ja ennustettavuutta. Odottaisi, että maan poliittinen johto ottaisi jämäkämmin kantaa siihen, että laadukkaan metsänhoidon avulla annettaisiin syrjäseutujen ihmisille mahdollisuus hankkia toimeentuloa vientiä harjoittavien puunjalostuslaitosten avulla.
Lopuksi palaan vielä tähän Jokijärven kyläläisten luovaan kykyyn löytää kylästään sellaisia toimintamahdollisuuksia, joita monet muut kylät kadehtien seuraavat. Henkilökohtaisesti olen iloinen siitä, että jokijärveläiset ovat ottaneet moniin hankkeisiinsa mukaan oman yritykseni nimen. Toivon, että Pölkky-nimi samaistaa Jokijärven kyläläiset ja oman yritykseni samojen arvojen ympärille. Keskeisimpinä arvoina ovat kotiseuturakkaus, yhteisöllisyys sekä peräänantamattomuus vaikeuksien kohdatessa. Paikallisia toimijoita tarvitaan, jotta kaikki ei ole kasvottomien toimijoiden hallinnassa. Me yritämme myös olla esimerkki tästä.
Toivotan tämän vuoden PöllinParkkuu-kisan kilpailijoille ja järjestäjille onnistunutta kisatapahtumaa. Näemme varmaan jännittävän tasaväkistä kisailua. Mutta paras parkkaaja varmasti löytyy!.
