Muutama vanhus tai sellaiseksi itsensä luokitellut moitiskeli kuusamolaista messua ja etenkin ehtoollista, että siitä on kuulemma hartaus kaikonnut verrattuna entiseen. Ehtoollisen toimittajat kuulemma välillä puuhaavat muuta ja niitä toimittajiakin on ilmeisesti liikaa.
Onhan messuun osallistujilla huolia kerrakseen. Ensimmäiseksi herää kysymys: ”Mitä varten me messuun menemme? Sitäkö vahtimaan, ketkä siellä palvelevat ja miten he palvelevat? Kyllä siellä palvelevat ihan tavalliset ihmiset, samanlaiset kuin sinä ja minä, ei sen pyhempiä eikä pahempia. Ja he aivan varmasti tekevät kaikkensa, jotta palvelu olisi onnistunut. He ovat valmistautuneet siihen huolella, ja sitten saavat lukea lehdestä, kuin jollakin ukko- tai muorirukalla on hartaus kadonnut kuin pieru Saharaan.
Se varmasti kannustaa! Messun mennään oman itsen takia eikä sen palvelijoiden takia. Ei se ole teatteri, jossa ihmiset vetävät rooleja, ja toiset arvostelevat, miten he siinä onnistuvat. Pääosassa on Jumala ja hänen Sanansa ja sitten syntinen ihminen, minä ja sinä. Me kaikki olemme siellä Jumalan Sanan puhuteltavana. Ehtoollisessa me kohtaamme itsensä Herramme Jeesuksen nauttimalla hänen ruumiinsa ja verensä. Siinä on vastakkain tyhjä syntisäkki ja elämän Herra syntiemme sovittaja. Tämä on lähtökohta. Sinä et ole siellä mikään arvostelija, vaan sinut salaisimpine synteinesi siellä läpivalaistaan.
Messu on viime vuosikymmeninä kokenut kovan muutos prosessin. Entisestä puhtaasti pappiskeskeisestä jumalanpalveluksesta on siirrytty papin johtamaan liturgiseen messuun, jossa ensimmäisinä avustajina on koulutuksen saanut diakoni, kanttori ja suntio sekä muina avustajina tekstien lukijoina, kolehdin kantajina ja ehtoollisessa maallikkodiakonaattia hoitamassa niihin koulutettuja seurakuntalaisia. Papin monologista on siirrytty useiden toimijoiden suorittamaan messuun, johon me kaikki osallistumme rukouksin, virsin ja ylistyksin. Me kaikki olemme sitä messua suorittamassa
Messua johtava pappi, ”selebrantti”, joka kantaa kasukkaa, on vastuussa siitä, että kaikki sujuu oikein ja asianmukaisesti. Hän joutuu valvomaan kaikkia toimintoja, eikä vain omiaan. Sen vuoksi hän saattaa välillä joutua ”puuhastelemaan” muutakin kuin jakamaan ehtoollisleipiä. Aivan varmaa kuitenkin on, että mitään tarpeettomia siellä ei jouda puuhastelemaan.
Ja lopuksi kaikille niille, joita häiritsee se, että siellä palvelevat naispapit, Paavalin opetus ”Kristuksen edessä ei ole orjaa ei vapaata, ei juutalaista ei kreikkalaista, ei miestä eikä naista, vaan me kaikki olemme yhtä.” Jos tämä ei kelpaa, vika on oman puseron sisässä, omissa luutuneissa asenteissa, eikä messussa. Luther paranteli tätä sanomaa huomauttamalla: ”Jumalan Sana on Jumalan sanaa vaikka sen lehmä ammuisi!”