Koillissanomissa torstaina 7. syyskuuta oli yllä olevalla otsikolla Seppo Ervastin kirjoitus. Puolustaessaa naispappeutta hän kirjoituksensa lopussa viittasi Paavalin opetukseen, ilmeisesti Galatalaiskirjeen 3. luvun jakeeseen 28. Tuo Raamatun kohta ei kuitenkaan puhu seurakuntavirasta, ei seurakunnan kaitsijasta, vaan käsittääkseni pelastuksesta, Jumalan lapseudesta, siitä, pelastuuko ihminen lain kautta vai uskon kautta. Ja toki pelastuksen asia koskee yhtä lailla miehiä kuin naisiakin.
Sen sijaan 1. Timoteuskirjeessa Paavali opettaa, että seurakunnan kaitsijan tulee olla ...yhden vaimon mies. (1. Tim. 3:2) Ja kirjeessä Tiitukselle Paavali kertoo, että hän jätti Tiituksen Kreettaan sitä varten ”...ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies...” jne. (Tiit. 1:5-9)
Muuten, mielestäni Eeva olisi aikanaan tehnyt parhaiten, jos olisi poistunut käärmeen luota eikä lainkaan olisi jäänyt sitä kuuntelemaan, kun kuuli, että se opettaa toisin kuin mitä Pyhä Jumala oli sanonut. Mutta Eeva-rukka jäi kuuntelemaan käärmeen puhetta ja kun tarpeeksi kauan kuunteli, Raamattu kertoo, että ”Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä” (1. Moos. 3:6) – vaikka Pyhä Jumala oli kieltänyt syömästä siitä puusta.
