Jorma Kananen epäili, että kuusamolaisia joko vaivaa jonkinlainen kirous, kollektiivinen tyhmyys tai huono onni tai kenties molemmat. Syitä hän esitti monenmoisia. Tänne ei tule kaivoksia, kun niitä kynsin hampain vastustetaan. Tänne ei niin ikään tule raskasta puunjalostusteollisuutta niin kuin esimerkiksi Kajaaniin ja Kemijärvelle. Naapurit eivät erikoisemmin pidä kuusamolaisista, ja kuusamolaiset ovat päästäneet biojalostustehtaatkin naapureihin.
Koska minulla on jonkun verran kokemusta siitä, mitä Kuusamoon on yritetty, joskin turhaan, niin jotakin ehkä tietäisin. Kuusamoon oltiin 1950-luvulla puuhaamassa sekä massatehdasta että kaivosta. Massatehdas olisi tullut näille seutuville, missä nyt on Pölkin saha. Tästä kilpailtiin silloin juuri Kemijärven kanssa, ja viimeksi mainittu veti pidemmän korren rautatieyhteytensä ansiosta. Ei se todellakaan ollut silloin yrittämisestä kiinni. Karvahattulähetystö poikineen ravasi Helsingin herroja kumartamassa, taisivatpa muutamat illallisetkin tarjota. Massatehtaan rakensi nimittäin valtion omistama yhtiö. Sekä Kuusamosta että Kemijärveltä oli silloin kansanedustaja Arkadianmäellä, meiltä Ryhtä ja Kemijärveltä Lahtela, molemmat ihan selviä maalaisliittolaisia. Kyllä tuon asian ratkaisi ihan selvästi Kuusamon puuttuva rautatie.
Iivaaraan piti tulla nefeliinikaivos. Tämä nefeliini sisältää nimenomaan vanadiinia, jota nykyisin aiotaan louhia Mustavaarasta. Kaivoksen tuloa pidettiin vielä 1961, jolloin minä tulin tänne, lähes tulkoon varmana. Puhuttiin, jopa rautatien rakentamisesta, tuon järeän malmin kärräämiseksi pois. Sitten kävi niin kuin monesti aikaisemminkin, vanadiinin maailman markkinahinta romahti, ja sinne jäi Iivaaran nefeliini uinumaan kenties ikiuntaan. Tässäkin asiassa olisi tuo rautatieyhteys Ouluun voinut olla avuksi, mutta tuskin sekään pidemmän päälle olisi auttanut.
Onhan Kuusamoon sentään jotakin saatukin ja omin voimin. Pölkky Oy:n tehdas sivuyrityksineen ei ole mitenkään mitätön saavutus, ja se on nimenomaan kuusamolaisten Virranniemen veljesten aikaansaannosta. Paavo Korpua, vanha valtuustokaverini, yhdessä vastikään edesmenneen Paavo Putilan kanssa pani pystyyn Kuusamon Uistin Oy:n. Ei tämäkään mikään pelkää nyrkkipaja ole.
Kuusamolaisisännät saivat tänne aikanaan houkutelluksi Valion meijerin, josta on jäänyt jäljelle Kuusamon meijeri ja juustola. Vaikka tätäkään yritystä eivät kaikki kuusamolaiset osaa arvostaa, niin se on erittäin merkittävä laitos, jonka tuotteet ovat saaneet laajaa tunnustusta. Tämä yritys työllistää myös kuusamolaisia maatalousyrittäjiä, ja on senkin vuoksi erittäin arvokas tälle pitäjälle.
Ja sokeri pohjalla, onhan meillä vielä Ruka ja Kuusamon matkailu lentokenttineen päivineen. Mitä olisikaan Kuusamo ilman näitä? Kemijärvi on yrittänyt Suomulle matkailua monet kerrat, ja epäonnistunut surkeasti. Posio ja Taivalkoski kilpaa kadehtivat Rukan menestystä. Tosiasia on, että kuusamolaiset eivät vielä 1960-luvulla pitäneet matkailua minään elinkeinona ollenkaan. Rukan keksivät muualle muuttaneet kuusamolaiset ja tänne muuttaneet ulkopaikkakuntalaiset, ja se rakennettiin vähitellen monien yritysten ja erehdysten kautta.
Juuri matkailu on avannut kuusamolaisten silmät näkemään, mikä arvo on Kuusamon koskemattomalla luonnolla. Ei se ollut Reino Rinteen keksintö, niin kuin usein luullaan, mutta hänestä tuli sen intohimoisin puolestapuhuja. Reino itse oli takinkääntäjä, joka alun perin kannatti Jyrävän valjastamista, mutta 1960-luvun alussa hän käänsi rajusti kelkkansa. Siis, eläköön takin kääntäjät! Hullu päätään seinään lyö, viisas väistää ja muuttaa suuntaa.
Entäpä sitten nämä rakkaat naapurit. posiolaiset ja taivalkoskelaiset? Eivät he todellakaan hirveästi rakasta meitä kuusamolaisia. Emmekä me kuusamolaiset ole siihen kovin paljon aihetta antaneetkaan. Olemme välillä olleet aika ylimielisiä, omahyväisiä ja paskamaisia naapureita. Tämä on ihan kursailematon totuus. mutta yhtä selvä totuus on myös se, että näihin suhteisiin sisältyy hyvin paljon pienten kateutta suurempaa ja vahvempaa kohtaan. Mutta, kuten sanottu, vaatimattomuus ei ole koskaan kuulunut meidän kuusamolaisten hyveisiin. Parannus kannattaisi siis aloittaa ihan omasta itsestä.
