Tätä on ryhtynyt julkisuudessa pohdiskelemaan puolueen johtaja Jussi Halla-aho. Sitä pohdiskelee moni puolueen rivijäsen ja heitä äänestänyt. Halla-aho tyylinsä mukaisesti näkee syyllisiä tietysti vain muissa. Muut puolueet syrjivät perussuomalaisia, koska he pelkäävät näiden suosiota ja kannatusta.
Tuo syy uppoaakin rivijäseniin ja äänestäjiin täysin, sillä näennäisesti tuo näyttäisikin ilmeiseltä. Halla-aho kyllä tietysti on selvillä siitä, ettei syy ole todellinen, eikä hän todellisuudessa ole yhtään pahoillaan siitä, että puolue jätettiin oppositioon.
Halla-ahon puolueen sekä vihreiden ja vasemmistopuolueiden ajatusmaailmassa on jyrkkä kuilu, joka ei yksinkertaisesi ole mitenkään ylitettävissä. Perussuomalaiset pitävät ilmaston lämpenemisen uhkaa täysin tekaistuna höpinänä ja Suomeen suunnattua maahanmuuttoa yksinkertaisesti vahingollisena.
Vihreiden pääväitteisiin kuuluu, että ilmaston lämpenemisen torjuminen on kiireellinen, eikä siedä minkäänlaista hidastelua. Vasemmistopuolueet pitävät valvottua maahan muuttoa suorastaan välttämättömänä.
Kun vielä sekä vasemmisto että vihreät ovat valmiit korottamaan veroja sosiaalisten uudistusten rahoittamiseksi suhdanteista piittaamatta, niin perussuomalaiset tätä jyrkästi vastustavat, niin kuin muutoin tekee Kokoomuskin.
Yhtymäkohtia tulevaksi hallitusohjelmaksi ei löytyisi hakemallakaan, mikäli perussuomalaiset ja muut vaalien voittajat olisivat lähteneet muodostamaan hallitusta. Eihän siihen pöytään kelvannut edes Kokoomus, jolle olisi käynyt kaikki muut paitsi talouselämän tilannetta huomioon ottamaton verotus.
Kokoomus vain ei ihmettele eikä kysele, miksi jäätiin ulkopuolelle, sillä he tiesivät ehdot asettaessaan, että noiden tovereiden kanssa ei samaan pöytään ole asiaa. Hehän sanoivat suoraan jo etukäteen, että vasemmistoliitto ei oikein samaan pöytään heidän kanssaan mahdu.
Rinne puolestaan oli selvästi päättänyt ottaa juuri laita vasemmiston ja vihreät mukaan.
Varsinaisen poliittisen piruetin suoritti Keskusta, joka heti vaalien jälkeen kuulutti, että heidät on äänestetty oppositioon. Kohta korjattiin ilmoittamalla, että hallitusovi on sentään hieman raollaan. Kohta se ovi ei ollut edes hieman raollaan, vaan puoleksi auki. Nyt se näyttäisi olevan ihan sepposen selällään.
Nyt kun hallitusneuvotteluja on käyty jo tovin, puheenjohtaja Sipilä vaikeroi: ”Voi voi voi, kun on vaikeata!”. Samaan aikaan muut puheenjohtajat selittävät, että ei siellä mitään vaikeuksia ole, kaikki sujuu kuin rasvattu.
Vaikeuksia on Keskustan sisällä, jossa ei olla oikein selvillä, tuliko sittenkin kenties tehdyksi virheliikku, kun lähdettiin vasemmiston kelkkaan. Jospa äänestäjät eivät oikein ymmärrä tällaista oikealta vasemmalle hyppelyä? Kyllä se kieltämättä huumorintajua kysyykin.
Keskusta teki käännöksellään onnelliseksi on kaksi miestä. Toinen on Antti Rinne, jonka enemmistöhallitusaikeet Keskusta pelasti. Sinänsä ihan sankarillinen ja rohkea teko; voisipa sitä kutsua ihan isänmaalliseksikin. Isänmaahan tarvitsee enemmistöhallituksen.
Siinä on vain yksi iso mutta: Pitävätkö äänestäjät sitä sellaisena? Sen näkee vasta neljän vuoden kuluttua, ja silloin se on liian myöhäistä. Mutta ei hätää, paikalle ratsastaa uljas ritari P. Väyrynen pelastamaan harhateille eksyneen puolueensa. Toinen onnellinen on Jussi Halla-aho, joka alkaa olla sataprosenttisen varma, että tuo Keskustan piruetti tuo roppakaupalla ääniä hänen laariinsa.
Keskustalle olisi ollut vaikeata jäädä oppositioon yhdessä perussuomalaisten kanssa, sillä siinä kilpalaulannassa he pelkäsivät jäävänsä toiseksi. Kokoomus ei sitä näytä niinkään kammoavan, sillä heillä on sentään joitakin yhtymäkohtia tähän yltiökansalliseen porukkaan.
Mutta tapahtui, mitä tapahtui, niin jonkunlainen poliittinen keskusta on aina oltava. Ei sellainen kuolla voi. Heiketä se saattaa ja pienentyä, mutta ei tyhjene.
