Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: #minun kirk­ko­ni

Tripodi: kolmijalka. Se edustaa suurinta mahdollista tasapainoa, koska kolmijalka ei keiku. Neljän jalan varassa oleva keikkuva jakkara tai pöytä lienee monelle hyvinkin tuttu.

Mummollani oli kuvaraamattu. Sellainen iso kirja, jossa oli painokuvia raamatun tapahtumista. Ne kiehtoivat nuorta mieltäni loputtomasti. Pikkuhiljaa raamatun kirjasimetkin paljastivat salaisuutensa uteliaalle mielelle. Olivat nimittäin fraktuuraa. Kun teksti alkoi pikkuhiljaa avautua, löytyivät vanhan testamentin jännittävien tarinoiden kuvituksen lisäksi uuden testamentin opetukset.

Mummoni opastuksella tutustuin Matteuksen evankeliumin lukuihin 5-7. Näissä luvissa on Jeesuksen opetuksen tärkein sisältö vuorisaarnan muodossa.

Heti vuorisaarnan alussa on autuaaksijulistus: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset, he perivät maan.” Koko vuorisaarnan sanoma on tämän päivän ihmiselle ohjeistus ylitsepääsemättömään epäitsekkyyteen.

Matteuksen evankeliumin lopussa Jeesus opettaa: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Säälimätöntä kerrontaa ylimieliselle ja mahtipontiselle ihmisen luonnolle?

Mummoni oli uskossaan kuvia kumartelematon ja elämässään koreilematon körtti. Vietin hänen luonaan suurimman osan lapsuuteni kesistä ja nuo ajat muovasivat väistämättä maailmankuvaani. Siksipä näen myös seurakunnan ja kirkon tärkeimpänä tehtävänä heikoimmista huolehtimisen. Tähän meidän pitää pyrkiä aina, piittaamatta siitä, millaisista lähtökohdista apua tarvitseva tulee.

Kristinuskon mystinen salaisuus on pyhä kolminaisuus. Mutta löytyy sieltä kolmeen perustuvaa opetusta muutakin: ”Näin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.” Keikkumaton elämänohje. Tripodi.

Mummoni oli uskossaan kuvia kumartele-maton ja elämässään koreilematon körtti.