Ensi lukemalla otsikon kysymys voi tuntua absurdilta ja tuottaa kieltävän vastauksen: eipä juuri mitään. Loppujen lopuksi maailmassa on hyvin vähän erilaisia asioita, koska kaikissa ilmiössä ja niitä selittävissä malleissa ja teorioissa on usein samoja elementtejä. Maailmaa ei voida nähdä eikä ymmärtää lukemattomina erilaisina ilmiöinä, sillä se veisi pohjan pois ymmärtämiseltä. Ihminen pyrkii yksinkertaistamaan ilmiöitä, mikä mahdollistaa niiden ymmärtämisen ja niillä vaikuttamisen.
Kansanedustaja on parlamentaarikko eli kansalaisten valitsema edustaja eduskunnassa eli Suomen parlamentissa. Kansalaiset, kuten kuusamolaiset, valitsevat vaalipiiristään edustajansa eduskuntaan. Kansanedustaja ”edustaa” äänestäjiään. Sanotaan, että kansanedustaja ajaa valitsijoittensa asioita – ainakin hänen pitäisi toimia näin.
Kansanedustaja voidaan rinnastaa tuotteeseen tai palveluun, jonka äänestäjät (kuluttajat) valitsevat. Hänet voidaan rinnastaan myös markkinoinnin käyttämään termiin ”tuote” tai kansantaloudelliseen termiin ”hyödyke”.
Kansanedustajan valintaprosessi voidaan palauttaa kuluttajan ostopäätösprosessiin, joka on hyvin pitkälti analoginen ongelmanratkaisuprosessin kanssa. Ostoprosessi on käänteinen myyntiprosessin kanssa eli ”sitä myydään, mitä ostetaan” eli ”sitä puhutaan, mitä halutaan kuulla”.
Ostoprosessin käynnistävänä voimana on kuluttajan rauhaa häiritsevä ongelma, haaste tai tarve, joka käynnistää prosessin. Käyttäytymistä on selitetty monen miesmuistiajan Maslow’n tarvehierarkialla. Valitettavasti Maslow’n opit fysiologisista tarpeista itsensä toteuttamisen tarpeisiin eivät oikein käänny käytännön toimiksi markkinointityössä liiallisen abstraktisuutensa vuoksi.
Tänä päivänä tarvehakuinen markkinointi on korvattu ongelmilla ja haasteilla, joiden eteen kuluttajat tai kansalaiset joutuvat. Ongelmalähtöisellä lähestymistavalla saadaan markkinointiin konkreettia, joka puhuttelee prospektia tehokkaasti. Potentiaalinen äänestäjä (ostaja eli prospekti) tiedostaa ongelman, jolle hän haluaa saada ratkaisun. Ongelman, haasteen tai tarpeen henkilökohtaisuus on oleellista. Se, joka pystyy parhaiten vastaamaan prospektin odotuksia, saa äänen (asiakkuuden).
ongelmana on usein ”kaikille kaikkea, muttei kellekään mitään”. Fokuksen puute on ”kaksiteräinen miekka”. Ehkä hyvinvointiyhteiskunnassa kansalaisia eivät haasteet eivätkä ongelmat vaivaa, mikä johtaa mitäänsanomattomaan poliittiseen viestintään. Jos näin on Koillismaallakin, kansanedustajan valinta on mitäänsanomaton akti. Tuskinpa näin kuitenkaan on.
Kansanedustajan pitäisi muistaa se tosiasia, että hänet on valittu ajamaan alueensa asioita eikä omia etujaan. Hieman tuntuvat olevan hakuisella nämä perusasiat. Tosin vaalien lähestyessä edustajaehdokkaiden aktiivisuus herää eloon ja valitsijoitakin aletaan lämmitellä. Kansanedustajia on moitittu siitä, että he ovat enemmänkin kiinnostuneita yleisluontoisista asioista kuin valitsijoidensa todellisista ongelmista. Tuntuu siltä, että Arkadian mäelle pääsy muuttaa äänen kellossa. Arkadian mäellä sijaitsi aikoinaan Suomalainen Teatteri, joten lienevätkö roolit tarttuneet mukaan nykypäivään.
Koillismaan todelliset ongelmat kulminoituvat väestökatoon, joka on pitkälti seurausta teollisuuden puutteesta. Kun ei synny uusia, pysyviä työpaikkoja, kehitys on negatiivista ja kiihtyvää. Kerrannaisvaikutusten malli alkaa pyöriä päinvastaiseen suuntaan, mikä näkyy vähittäiskauppapalvelujen tarjonnan heikentymisenä, pankkipalvelujen alasajona ja asuntojen hintojen laskuna.
Pieni joukko ei-kanta-asujia masinoi Kuusamoa kivikauteen. Kaivosvastaisuus ja kaiken vastustaminen eivät ole tätä päivää. Seutukuntaa pitää rakentaa kantaväestön hyvinvointia ja toimeentuloa silmällä pitäen – ei ulkopaikkakuntalaisten ehdoilla.
Muita vaiettuja ongelmia ovat porot ja niiden asianmukainen ja lainmukainen hoito. Tähänkin asiaan olisi syytä ottaa napakasti kantaa, vaikka paikallismedia sitä vältteleekin kynsin hampain. Ei voi olla oikein porotokkien vapaa laiduntaminen maanviljelijöiden pelloilla, markettien pihoissa tai kansalaisten ryytimailla. Puolustukseksi ei käy, etteivät porot meidän pihassa töpistele tai että pihamme on aidattu tai että eivät ne minua haittaa. Onko kansanedustajalla tässäkin oma etu tärkein? Näinköhän kansanedustajatkin ajattelevat lehtiuutisoinnin mukaan.
Ensi keväänä on eduskuntavaalien aika. Ottaako äänestäjä saman paketin uudestaan vai vaihtaako hän toimittajaa? Ratkaisu riippuu asiakaskokemuksesta tai asiakastyytyväisyydestä. Kuinka hyvin edustaja on palvellut valitsijaansa? Kuinka moni meistä valintansa muistaa ja toteumaa vertaa?
Parhaiten seuranta onnistuu niillä, joilla äänestämisen perustana on ollut todellinen (oman elämän) haaste tai ongelma. Fokusoitunutta lupausta on helppo seurata.
Periaatteessa puolueellahan ei pitäisi olla merkitystä vaan sillä, mitä asioita edustaja ajaa seutukunnan puolesta. Vai ajaako hän? Hän voi olla kuka tahansa, joka ajaa intohimoisesti ja palavasti seutukunnan asioita. Ei riitä, että edustaja nousee säännöllisesti viikon alussa lentokoneeseen, istuu valiokunnissa ja kekkeröi kissanristiäisissä.
Kansanedustajan valinnassa on kysymys äänestäjien ongelmien, haasteiden ja huolien hoitamishalusta ja myös -kyvystä. Edustajalla pitäisi olla riittävä koulutus sekä kokemus ja näkemys yrityselämästä, jota seutukunta tarvitsee kipeästi. Sama koskee kaupungin johtoa, jonka pitäisi olla myymässä seutukuntaa. Kaikenlainen vastustaminen ja uusien ideoiden tyrmääminen eivät vie kehitystä eteenpäin. Politiikassa pitää uskaltaa ottaa irtiottoja ja sama koskee myös äänestäjiä. Turha on valittaa heikkoa kehitystä ja taantumista, jos siihen on omilla valinnoillaan myötävaikuttanut.
Elokuussa Baabelin mäen ajatushautomolla,