Kun ihminen vanhenee ja raihnastuu, muutosvastarinta vain kasvaa. Tämä paistaa läpi tämänkin lehden kirjoituksissa, joissa vastustetaan digiaikaa, verkkokauppaa, kaivostoimintaa jne. Luettelo on loputon. Mitä iäkkäämpi kirjoittaja on, sitä kärkkäämmin hän haluaa pitää kiinni siitä, mihin on tottunut. Täytyy tunnustaa, että superyliopettajaksi tituleeratun kirjoittajankin aivotoimintaan alkaa tunkea sama tauti. Sähäkkä tietoinen vastustus pitää kuitenkin pöpön loitolla.
Hiukan historiaa tuntevana – joku lukijoista lienee vihkiytynyt asialle enemmänkin – sama vastustus on ahdistanut aina ihmispoloisen mieltä. Suuret mullistukset, kuten teollistumisen mahdollistanut höyrykone, herätti aikoinaan suurta vastustusta. Työtä tekevät mellakoivat ja kävivät koneiden kimppuun rikkoen niitä. Miten siinä loppujen lopuksi kävikään? Kehitys kehittyy ja puskee läpi omalla voimallaan. Höyrykone oli aikansa mullistus, joka korvautui myöhemmin uusilla innovaatioilla.
Junaliikenne sai myös osakseen huomattavaa vastustusta, sillä höyryjunan noin 40 kilometrin nopeuden arveltiin olevan epäterveellistä ihmisaivoille. Uskottiin, että liika nopeus ei ole hyvästä, sillä se puurouttaa aivomassan. Nopeuden epäterveydelliset vaikutukset on sittemmin kumottu.
Kaikille näille keksinnöille on ollut tyypillistä, että ne lisäävät tuottavuutta ja hyvinvointia. Tämä on innovaation käyttöönoton ja kaupallistamisen edellytys. Innovaation pitää tuottaa jotain hyvää.
Tietokonetta ja digitalisoituvaa maailmaa on parjattu kovasti. Kehityksen väitetään passivoivan nuorisoa, lisäävän löhöilyä, tuhoavan perinteisen kivijalkakaupan ja niin edelleen. Luetteloa voisi jatkaa kunkin mielikuvituksen mukaan. Aivan samalla tavalla kehitys lopetti Kuusamon kylien pikkukaupat ja jakamot.
Pienet yksiköt eivät vain olleet taloudellisesti kannattavia. Nyt tämä kehitys on iskenyt Kuusamon keskustan kauppaliikkeisiin, joiden kannattavuus on niin ja näin. Legendaarinen Kuusamo Hotelli säpitetään vuoden vaihteessa kannattamattomana. Kyläkouluja suljetaan ja suurempia yksiköitä perustetaan. Maatalous ja varsinkin karjatalous on suurissa vaikeuksissa. Yhä suurempia yksiköitä perustetaan, jotta toiminta olisi jotenkin tuloksellista:
”Saarijärven Kalmariin perustetaan 600 lehmän yhteisnavetta; Pirkanmaalla haetaan nyt lupaa poikkeuksellisen suurelle, jopa 600 lehmän navetalle – Tuottaisi miljoonia kiloja maitoa vuodessa; Suomen suurimmassa navetassa on 600 lypsylehmää ja 90 pientä vasikkaa. Seinäjoen Ylistarossa sijaitseva Finnmilk Oy:n navetta on selkeä esimerkki maidontuotannon tehostumisesta.”.
Kaikissa uudistuksissa on kyse myös työllisyydestä. Vanha kannattamaton toiminta häviää työpaikat mukaan lukien. Kuinka paljon maatalous työllisti aikoinaan? Paljonko tarvittiin työvoimaa tusinan lehmän rehuntuotantoon ja hoitoon? Tänä päivänä siihen riittää yksi tai puolikas, jos joku haluaa pientilaa harrastuksenaan hoitaa.
Jos nykymeno ei tyydytä, voi tehdä linkolat. Jos on ihastunut menneeseen, pitää myös elää sen mukaan. Tosin yhden miehen taistelu kehitystä vastaan on aina tuloksetonta. Ehkä näitä harvinaisuuksia, jotka pyrkivät elämään vakaumuksensa mukaan, löytyy Kuusamostakin. Siitä täytyy nostaa hattua Hänelle, paikalliselle Linkolalle.
Kauhukuvien maalaajia on aina ja varsinkin uskonnollisissa piireissä. Mörköilyllä he saavat epävarmoja ihmisiä kannattajikseen kuten vihreät, joiden politiikka perustuu kaiken vastustamiseen ja pelkkään mörköilyyn. Ennen puhuttiin kansankiihottajista. Näiden kansankiihottajien eli demagogien tavoitteena on saada auktoriteettiasema ja poliittista valtaa vetoamalla kansalaisten tunteisiin, ennakkoluuloihin, pelkoihin ja odotuksiin. Aivan kuten meneillään olevassa kaivospropagoinnissa. Kansankiihottajat eli -villitsijät käyttäytyvät myös epäsovinnaisella tavalla retorisoiden ja propagoiden. Anarkismin ja vihreän aatteen erot ovat minimaalisia.
Tietokoneen ja tietotekniikan mullistavista vaikutuksista on nähty vasta murto-osa. Aivan samalla tavalla höyrykoneen erilaisten applikaatioiden vaikutukset talouselämään olivat arvaamattomia.
Kehitys kehittyy, ja sille emme voi mitään. Näin on ollut aina ja tulee aina olemaan. Historia toistaa itseään. Täytyy vain osata peilata menneisyyttä tulevaan ja ymmärtää sitä, mitä on aikanaan muille opettanut.
Jossakin vaiheessa ihmisen on vain todettava, että kehityksessä mukana pysyminen käy ylivoimaiseksi. Silloin on parasta istahtaa kiikkustuoliin, vetää reinot jalkaansa, pyytää teetä ja biskittiä mahdolliselta elämänkumppaniltaan sekä ottaa pienet hömpsyt.
Netti voi tarjota uuden maailman ikääntyvälle ihmiselle. Näin kävi Taimi-tädilleni, joka internetistyi yli 80-vuotiaana. Taimi Pitkänen surffaili ja chattaili viimeisinä elinvuosinaan videoyhteyksien kautta tietokoneellaan ja surffaili. Addiktiota hänelle ei kuitenkaan netistä tullut.
Baabelin mäen ajatushautomolla digiaikaan