Nuori kolumnisti pyysi kertomaan miten teistä tuli te (KS 16.10.) Näin minusta tuli minä.
Olen tullut Kuusamoon noin kolme vuotta sitten. En ole paluumuuttaja, vaan tullut täysin tuntemattomaan. Lapsenlapset saivat sen aikaan. Matkani tänne on kiertänyt Kuopiosta Helsingin kautta. Nyt vietän eläkepäiviäni. Ylioppilaaksi tulin Kuopion tyttölyseosta 60-luvun alkupuolella. Minulle oli heti selvää, mitkä ovat jatko-opinnot. Halusin tulla käsityönopettajaksi. Olin jo kouluaikani ollut ahkera käsitöiden tekijä, aineen oppiarvo oli aina kiitettävä. Kuopiossa oli mahdollisuus aloittaa kyseessä olevat opinnot silloisessa kotiteollisuuskoulussa, jonne pääsin heti syksyllä. Jatko-opintoihin hakeuduin seuraavana vuonna Helsinkiin, jossa olin vuoden. Tutuiksi tulivat niin ompelu- ja neulontataito kuin kangaspuiden mahti. Kesäisin olin töissä jo lukioiästä asti pääasiassa pankeissa saadakseni opiskelurahaa vanhempieni avustusten lisäksi.
Vähitellen tulevaisuuden suunnitelmani alkoivat muuttua. Ehkä vaihtaisin opiskelusuunnitelmani joksikin muuksi. Ainahan rakkaita käsitöitä voi tehdä harrastuksena. Aloin kiinnostua oikeustieteiden opinnoista ja valmistauduin pääsykokeisiin. Onnistuin pääsemään opiskelemaan alempaa oikeustutkintoa. Valmistuin noin kolmessa vuodessa varanotaariksi. Koko tämän opiskelun ajan tein 1-2 päivää viikossa töitä myyjänä. Lisäansiot olivat tarpeellisia ja osoittautuivat onnekseni hakiessani ensimmäistä vakinaista työpaikkaani valmistumisen jälkeen. Paikka löytyi kyseessä olevan yrityksen pääkonttorista Helsingistä. Olin jo silloin kiinnostunut työoikeudellisista asioista, joiden parissa sain kokemusta erityisesti työnantajan ja työntekijän oikeuksista ja velvoitteista. Samaan aikaan solmin myös parisuhteen.
Ajan myötä aloin kaivata lisäopintoja. Oltuani edellä mainitussa firmassa noin 11 vuotta, jatkoin oikeustieteiden opintojani yliopistossa ja valmistuin oikeustieteen kandidaatiksi noin viidessä vuodessa. Opiskelun aikana hoidin nuorimman lapseni pääasiassa kotona puolipäivätarhan avustuksella. Kävin myös aikuiskoulutuskeskuksessa tuntiopettajana opettamassa palkkahallintoon liittyviä asioita.
Päätin valmistumiseni jälkeen viettää ansaittua vapaata jonkin aikaa. Puolen vuoden tauon jälkeen aloin kaivata uutta koulutustani vastaavaa työpaikkaa. Melko nopeasti onnistuin pääsemään työnantajien keskusjärjestöön asiamieheksi hoitamaan jäsenyritysten edunvalvontaa työsuhdeasioissa. Palkkahallintoasiat olivat pääaiheenani. Yritysten antamat palkkatilastotiedot tuli saattaa oikeaan muotoonsa sisällön osalta. Tämä edellytti, että yritykset rekisteröivät tietonsa oikein. Nämä yritysten antamat tilastotiedot palvelivat valtakunnallisten tilastotietojen tekemistä. Tehtävä edellytti palkkahallintokoulutusta, neuvontaa ja kirjallista materiaalin tekemistä. Koulutuspäiviä saattoi kertyä vuodessa lähes 100. Oppikirjoja laadimme työtoverini kanssa toistakymmentä. Olin ihanneammatissani ja viihdyin siinä noin 17 vuotta.
2000-luvun alussa vanhempani sairastuivat vakavasti. Huoli heidän pärjäämisestään sai minut miettimään jäämistä heidän omaishoitajakseen. Tein päätöksen jäädä osa-aikaeläkkeelle ja perustaa oman yrityksen. Näin voin antaa vanhemmilleni turvaa ja hoitoa kotonani. Yritykseni puitteissa jatkoin periaatteessa aikaisempaa työtäni, järjestin lyhyitä koulutustilaisuuksia, ja kirjoitin pari uutta kirjasta. Poissa ollessani mieheni pystyi pitämään huolta vanhemmistani. Omaishoitajuus valitettavasti päättyi seuraavan vuoden sisällä vanhempieni menehtyessä. Jatkoin yritykseni toimintaa edelleen, vielä pari vuotta vanhuuseläkkeelle siirryttyänikin.
Pääsääntöisesti olen ollut tyytyväinen elämänkaareeni. Olen nähnyt monenlaista toimintaa ja tavannut runsaasti mukavia ihmisiä. Parasta on ollut se, että on saanut tehdä itsenäisesti valintoja ja tehdä työtä, josta on pitänyt. Koulutettavien runsaat kiitokset ovat todella lämmittäneet ja antaneet uskoa itsellenikin siitä, että on pystynyt antamaan tarvittavaa tietoa yritysten työntekijöille ympäri maata.
Nuorille, jotka vasta hakevat suuntaansa, haluan sanoa: Älkää huolestuko heti, jos uravalinta antaa vielä odottaa. Älkää kuitenkaan jääkö toimettomiksi. Ottakaa selvää, mitä mahdollisuuksia on olemassa ja mikä teitä kiinnostaisi. Onpa se harrastuksenne tai kiinnostava työpaikka, pyrkikää vaikka mutkan kautta päämäärään. Ei haittaa, vaikka ette heti pääsisikään opiskelemaan haluamaanne opintosuuntaa. Aina voi myöhemminkin pyrkiä uudelleen ja silloin onnistua. Ottakaa selville, voiko jossakin oppilaitoksessa mahdollisesti suorittaa yksityisiä toivomaanne opintosuunta hyödyttäviä aineita, esimerkiksi kielten jatkoarvosanoja. Käyttäkää väliajat hyödyksenne. Tehkää mahdollisuuksien mukaan, vaikka millaista työtä, näin pääsette tutustumaan työelämän pelisääntöihin. Se että teillä on esittää jokseenkin aukoton työ- ja koulutushistoria, koituu varmasti myöhemmin eduksenne. Se vakituinen työpaikka saattaa löytyä vaikka siitä tilapäisestä työpaikasta, jossa teitte vielä yksinkertaisia töitä. Tunnettavuus saattaa olla eduksi.