Lähdimme Äitini, Kepan ja Tuijan kanssa eräänä kesänä käymään Varkaudessa kylässä Siskon ja Matin luona, Keijo jäi Perälään veljesten luokse, hän ei halunnut mukaamme. Ajoimme ensin Ämmänsaaren kautta Kajaaniin, Kajaanissa kävimme eräässä kaupassa ostamassa joitain ruokatarvikkeita retkellemme.
Ajelimme jonkun matkaa kaupungista etelään päin, niin Tuija huomasi eräällä pellolla pöytiä ja siellä olevan erään perheen ruokailemassa, Tuija sanoi minulle pysäytä, mennään syömään, minulla on jo nälkä. Pysäytin autoni siihen ja aloimme syödä eväitämme. Syötyämme jatkoimme matkaa, joimme jossain välillä kahvit ennen kuin saavuimme Varkauteen, siellä menimme eräälle huoltoasemalle, kyselin missä kaupungin osassa oli sellainen katu, jonka varrella siskoni asui miehensä kanssa.
Olimmekin jo hyvin lähellä oikeata osoitetta, ajoimme kadun varteen pysäköimme siihen, Sisko ja Matti huomasivat ikkunasta meidän tulomme ja he tulivat vastaan autollemme. Automme oli silloin Opel. Siskohan pani heti kahvipannun tulelle, äidilleni se ensimmäinen ja viimeinen vierailu heidän luonaan, oli jo iltamyöhä kun olimme perillä. Sisko oli jo laittanut ruuan melkein valmiiksi, se olikin syöntivalmis hetken kuluttua, nälkähän meillä olikin, söimmekin hyvällä ruokahalulla.
Matti oli ostanut punaviiniä ruokajuomaksi, mummille se ei maittanut hän sanoi, että hänelle luottaa riittää maito, hän ei ole tottunut punaviiniin, vielä vähemmin muihinkaan alkoholijuomiin.
Seuraavana aamuna lähdimme autoilemaan kaupungille, kiertelimme kaupunkia ristiin rastiin, kävimme eräällä kanavasulullakin, ajoimme erään korkean sillan kautta takaisin kaupunkiin, mummi sanoi sillalla ollessamme, että hän ei uskalla katsoa alas, ollaan niin korkealla.
Se päivä meni rattoisasti rupatellessamme, ruokailun jälkeen lähdimme kävellen tutustumaan lähemmin kaupunkiin. Varkaudessa sattui olemaan Ryhävalas -näyttely menimme sinne, siellä olikin rekka-auton päällä valas-taulu, joka oli n. 13 metriä pitkä? (saattoi olla lyhempi tai pitempikin en muista varmaa mittaa) palatessamme sieltä, Matti sanoi erään kaupan kohdalla, että tässä on Pakarisen Esan vaimon Hattukauppa emme käyneet sisällä.
Illalla kävimme katsomassa yöelämää, mummi jäi Tuijan kanssa asunnolle. Kävimme eräässä ravintolassa muutamat naukut ottamassa, palailimme erästä rantakatua takaisin asunnolle, mummi vielä valvoi Tuijan kanssa. Matti pani levysoittimen soimaan, tanssimme muutaman pelin ennen nukkumaan menoa.
Seuraavana päivänä lähdimme paluumatkalle, tulimme nyt nelostietä takaisin. Olimme seuraavan yön Viitasaaressa eräällä leirintäalueella, mummille se oli ensimmäinen yö teltassa, laitoimme jotain ruokaa sitä varten olevassa katoksessa.
Kepan laittoi ruokaa ja huomasi, että läheisessä roskasäkissä oli jotain omituista, säkissä oli jokin eläin, hän ei uskaltanut mennä katsomaan sitä, vaan tuli minun luokseni ja pyysi mukaansa katsomaan, mikä siellä on, menin katsomaan sitä rapisijaa, nostin kannen ylös ja huomasin, että siellähän oli siili.
Alun perin meillä oli tarkoitus mennä minun serkun, Lyyli Viinikaisen luokse yöksi (os. Alapirtti Kerppumutkasta), mutta emme tienneet hänen osoitetta, emmekä silloin muistaneet hänen edes sukunimeäkään. Palasimme Oulun kautta kotiin.