Oletettavasti en ole etuoikeutettu ollessani arjen aitiopaikalla. Tältä aitiopaikalta näen työttömien arkea, näkymä on välillä aika karu. Karuus näkyy minulle esimerkiksi heidän talouden, terveyden tai osallisuuden asioissa. Tammikuun alussa voimaan astunut aktiivimalli on aiheuttanut kuhinaa ja huolta ehtojen täyttämisen osalta.
Kun aktiivisia rankaistaan taloudellisesti seikoista mihin ei ole mahdollisuus itsellä vaikuttaa, tuntuu se itsestäkin kohtuuttomalta. Seikkoina siis ne, että kukaan ei voi itse itseään valita työhön tai koulutukseen, vaan päätöksen tekee joku muu.
Ymmärrän kyllä, että ajatus aktiivimallin takana on ylevä – lisätä työllisyyttä ja vähentää työttömyyttä. Valitettavasti keino sen saavuttamiseksi on alueellisesti epätasa-arvoinen ja ei ainakaan huojenna työttömien jo itsessään haasteellista elämäntilannetta mitenkään. Ikävää on, että olemassa olevat työvoimapalvelut eivät ole alueellisesti riittäviä tuottamaan ohjausta ja tukea. Ensin leikattiin työvoimapalveluista ja sitten työttömiltä?
En kannata tätä tehtyä lakimuutosta, mutta en kannata myöskään kansanedustajien sähköpostin tukkimista enkä varsinkaan sitä esitystä eräältä vihreältä kansanedustajalta, että kaikki työnhakijat nyt vaan työkyvyttömyyseläke vireille. Ei sotketa ja hidasteta heidän asioita jotka jo odottavat ratkaisua eläkerintamalla.
Itse kävin kannanottoni ilmaisemassa kansalaisaloitteiden verkkopalvelussa allekirjoittamalla Kumotaan HE 124/2017 vp - aloitteen. Tämä aloite on verkkopalvelussa toistaiseksi saanut toiseksi eniten kannatuksia kautta kansalaisaloite.fi:n toiminta-ajan ja täysin ymmärrettävästä syystä. Mielenkiintoista on se, että aktiivimalli on saanut kovaa kritiikkiä myös työssäkäyviltä kansalaisilta sekä yrittäjiltä. Tämä ei ole siis asia, mitä vain asianosaiset koittavat vastustaa.
Koska näin isojen rattaiden suuntaa ei täällä Koillissanomien mielipidepalstoilla käännetä, niin edelleenkin on tärkeää kohdistaa energia siihen, miten täällä ihmiset toinen toistaan jeesien voivat elää. Ihan oleelliseen valoon nousee tässä tilanteessa työnantajat. Monenlaista tallaajaa on tullut sieltäkin puolelta nähtyä. Hyvät esimiestyypit ovat käypää tavaraa ainakin minulle. Pisneksen tulee toki pyöriä, mutta ei sitä heikennä se, että on rohkeutta nähdä ja kohdata ihminen ihmisenä eikä minään koneena. Tarvitaan lisää Heikki Korpeloita ja Veikko Naumasia, kenen kanssa voi lähteä keskustelemaan työllistämisen asioita, tarvittaessa polun ensiaskeleista alkaen.
Ettei nyt kunnanvaltuutetulla mene kirjoittaminen valtakunnan asioiden ruotimiseen, joka toki kyllä minunkin arjessa näkyy, niin mennäänpä takaisin paikallisiin asioihin. Työllistämisen teemassa pysytään kuitenkin.
Olen tutkaillut viime vuoden puolelta alkaen sosiaalisesti vastuullisia julkisia hankintoja STM:n ja TEM:n virkamiehiltä apua pyytämällä. Tiedosta vaikuttuneena olen kirjoittanut helmikuun alun valtuustokokoukseen valtuustoaloitetta, että myös Kuusamossa julkisten hankintojen avulla lisättäisiin töitä heikosti työllistyville. Ideana on yksinkertaisesti se, että julkisissa hankinnoissa voidaan huomioida hinnan, laadun tai muiden kriteereiden lisäksi myös sosiaalisia näkökohtia.
Tämä tarkoittaa sitä, että kilpailutukseen osallistuva ulkopuolinen taho hyötyy kilpailutuksessa siitä, mikäli he työllistävät pitkäaikaistyöttömiä, iäkkäitä, nuoria, maahanmuuttajia, vammaisia tai osatyökykyisiä. Tätä työllistämiskriteeriä tulisi käyttää julkisissa hankinnoissa aina sen ollessa mahdollista. Tällöin mielestäni Kuusamon kaupungin tahtotila työllisyyden edistämiseksi näkyisi jo laidasta lukien. Julkaisen aloitteen helmikuun puolella.