Noitavainot alkoivat 1400-luvulla eikä 1600-luvulla niin kuin Kananen oli tietävinään. Lähtökohtana oli Jacob Sprengerin ja Heinrich Kramerin laatima teos ”Malleus maleficarun”, jonka saksankielinen nimi oli Hexenhammer eli suomeksi Noitavasara.
Kirjan kirjoittajat olivat katolisen kirkoin inkvisiittoreita eli harhaoppien tutkijoita. Tämän pohjalta antoi paavi Innnocentius III 1484 erikoisen bullan, jossa kehotettiin noituuden etsimiseen ja hävittämiseen. Tällä paavilla ei ollut mitään tekemistä renessanssin hurjastelevien Borgia-paavien kanssa, joihin Kananen viittasi. Nykyisen paavi Fransiscuksen moraali kestää aivan varmasti Kanasen tiukimmankin nyyläämisen.
Voimakkainta Euroopan vaino oli Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä, joissa uskonpuhdistuksen aiheuttamat levottomuudet olivat voimakkaimmillaan ja joissa syytettyjä kidutettiin. Euroopan vaino oli siis uskonnollinen ja kohdistui enimmäkseen naisiin.
Noitavainot saavuttivat Ruotsi-Suomen 1600-luvulla. Täällä ilmiantajina eivät yleensä olleet papit, vaan tavalliset kansalaiset. Kirkko ei puuttunut näihin vainoihin, vaan niitä tutkivat maalliset oikeusistuimet. Täällä syytettyinä olivat yleensä miehet. Heitä syytettiin tavallisesti ”mustasta magiasta” eli pahan aiheuttamisesta kanssaihmisilleen noituuden keinoin. Tuohon aikaan usko noituuteen ja noitiin oli yleistä. Nimenomaan Suomessa otettiin tutkintaan 453 noituussyytettä, joista yli puolet päätyi vapauttavaan tuomioon. Ruotsissa ja Suomessa laki kielsi nimenomaan kidutuksen tutkinnassa.
Lapin noitien vaino, joita Kananen laajasti kuvailee, oli pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Kitkan Aikia Aikianpojan tapaus on aika yksittäinen, eikä Tuderuksen tapaisia rumpujen hävittäjiä juuri muita tunneta. Noita Aikia meni itse kerskumaan Tuderukselle omista loitsimiskyvyistään ja kertoi esimerkkinä Mordulan Tobiaksen kohtalon. Tämä oli hukkunut lohialtaaseensa, kun ei ollut maksanut Aikialle noidanpalkkaa.
Aikia-poloinen ei aavistanut, kuinka tosikko tämä Lantalaisten noita oli. Perimätieto kuitenkin kertoo, ettei Aikiaa tarvinnut mestata, sillä hän noitui itsensä kuoliaaksi matkalla Luulajaan. Seuraavalla vuosisadalla kirkon suhtautuminen Lappiin ja lappalaisiin muuttui täysin. Lapin papeilta alettiin edellyttää lapinkielen osaamista.
Mitä tulee rasismiin, niin se tulee saksalaisesta sanasta die Rasse, joka tarkoittaa nimenomaan biologiseen veriperimän kautta saatuun rotuominaisuutta. Kolmannen valtakunnan Alfred Rosenberg kehitti oikein pseudotieteellisen rotuopin, jonka mukaan nk. arjalainen rotu oli kaikkein jaloin rotu ja juutalainen rotu kaikkein katalin, epäluotettavin ja pahin.
Slaavilainen rotu oli orjarotu, josta ei ollut hallitsemaan ja mustalaisrotu kuului alimpaan kastiin yhdessä juutalaisten kanssa. Rosenbergin rotuoppia alettiin noudattaa Hitlerin käskystä koko valtakunnassa ja toimeenpanijana oli Gestapo. Sanomattakin lienee selvää, että moinen rotujaottelu on puhdasta mielikuvitusta.
Rasistiksi kutsutaan henkilöä, joka erottelee ihmisiä nk. rodun tai kansallisuuden mukaan, esimerkiksi halventamalla muualta, esimerkiksi Aasiasta tai Afrikasta, tulleita pakolaisia. Halventaminen voi kohdistua myös venäläisiin, mustalaisiin tai juutalaisiin. Usein tähän rasismiin liittyy kuvitelma siitä, että suomalaiset olisivat jotenkin erikoisen puhdasta kansaa, mikä on samanlaista houretta kuin Rosenbergin rotuteoria.
Me suomalaiset olemme onneksi aivan aitoa sekakansaa. Nykyinen geenitutkimus on tämän selvästi todistanut. Geneettisesti puhdas ihminen on kuin rotupuhdas koira, degeneroitunut yksilö.
