Historia kuulemma toistaa itseään, näin väittää Jorma Kananen, niin kuin monet muutkin. Niinköhän? Miksi siitä ei sitten koskaan opita? Toisenlaisten ihmisten syyllistämisellä ja syrjimisellä päädyttiin aikanaan kiihkonationalismiin ja juutalaispogromeihin. Tätä samaa rataa ovat nyt marssimassa ruotsidemokraatit, perussuomalaiset edellä ja kaiken maailman ”kanaset” perässä.
Kaiken tietävä Jorma Kananen väittää, että niin siirtomaavallan kuin Neuvostoliiton romahtaminen olisi pitänyt aavistaa edeltä. Eipä vain aavistettu. Suomessa elettiin täysin lappu silmillä tässä suhteessa, mikä ei kyllä ollut suurikaan ihme, koska meillä oli ankkuroiduttu politiikassa Neuvostoliiton varjossa elämiseen. Sen sijaan ihme oli se, etteivät edes futurologit eivätkä niin kutsutut poliittiset asiantuntijat sitä aavistaneet.
Länsivalloillekin romahdus tuli yllätyksenä. Asian tiesi ennakolta vain Baabelinmäen ajatushautomo, joka suuressa häveliäisyydessään vasta nyt ilmoitti asiasta.
Suomi ja Baltian maat itsenäistyivät noin 100 vuotta sitten siksi, että emämaa Venäjä oli heikkouden tilassa. Olisi kait pitänyt aavistaa, että vahvistuttuaan Venäjä pyrkii saamaan ne takaisin. Baltian maat se nielaisikin kertahotkaisulla niin kuinn krokotiili sammakon. Suomenkin se yritti, mutta ei onnistunut. Tämäkin olisi pitänyt aavistaa. Eipä vain aavistettu. Jos ja kun Venäjä aikanaan uudelleen vahvistuu, niin miksi se ei yrittäisi uudelleen näitä reunavaltioita lohnaisemaan. Ei siellä ruokahalu ole ollenkaan vähentynyt. Sen osoittavat Ukrainan ja Krimin tapaukset. Trump osoittaa rehellisesti, että Euroopan puolustus on USA:lle periferiaa.
Euroopan yhteisen puolustuksen vahvistaminen olisi kaukonäköistä, mutta perussuomalaiset myötäjuoksijoineen vaativat Euroopan heikentämistä. Varmasti Putin heille jonkun sankaruuden kunniamerkin vielä myöntää, niin kuin Unkarin Orbanillekin.
Kananen toistaa vanhaa mantraa: ”Mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä.” Meillähän rasististen perussuomalaisten menestys on vanha tuttu juttu. He ”jytkynsä” saivat, pääsivät hallitukseenkin, mutta munivat mahdollisuutensa ja hajottivat itsensä. Ruotsissa nyt vasta harkitaan vakavissaan ”blokkien ylittävää” eli vasemmiston, keskustan ja oikeiston hallitusta. Meillä tuollaiset koalitiot ovat vanhaa kamaa, joita on toteutettu jo vuosikymmenet. Eri asia on, onko ruotsidemokraattien jättäminen oppositioon korkoa kasvamaan kovin viisasta. He ovat neljän vuoden päästä entistä mahtavampia. Ehkä heidät pitäisi päästää hallitukseen munimaan itsensä.
Pakolaispolitiikassakaan Suomi ei ole seurannut Ruotsin esimerkkiä eikä tänne ole muodostunut mitään pakolaisslummeja, niin kuin naapurimaahan. Nyt molempien maiden pakolaispolitiikka on aika dramaattisesti jyrkentynyt. Suomen pakolaisten lukumäärä on vain murto-osa Ruotsin maahanmuuttajien lukumäärästä. Mutta jonkinasteista maahanmuuttoa Suomi tarvitseekin, koska meillä syntyväisyys piiputtaa ja aivovientiä koko ajan tapahtuu.
On kuitenkin aika hyödytöntä vaahdota tänne suuntautuvasta maahanmuutosta, ellei puututa sen syihin nimittäin ilmastonmuutokseen, nälänhätään, sisällissotiin yms. Käpertymällä kansallisvaltioiksi vahvoine tullimuureineen siihen ei päästä vaan kehittämällä ja tiivistämällä eurooppalaista yhteistyötä. Hajanaisena Eurooppa jää taloudellisestikin isojen kappamahtien, USA:n, Kiinan ja Venäjän jalkoihin. Etenkin Suomi on hyvin riippuvasinen ulkomaankaupastaan. Eurooppalainen yhteistyö on sille tässäkin mielessä ainoa järkevä ratkaisu. Mutta Baabelinmäellä unelmoidaan maahanmuuttajien sulkemista rajojen ulkopuolelle Unkarin ja Puolan tavoin. Mikäli tämä ei ole rasismia, niin sitten sellaista ei ole juutalaisvainotkaan. Nykyajan rasistit ovat vain Hitleriäkin pahempia, koska he eivät edes uskalla rasismiaan tunnustaa.
Seppo Ervasti