Tapana on ollut, että kesäisin lomakuukausina tavataan sukulaisia niin kotona kuin mökeillä. Yksi hyväksi osoittautunut tapa on järjestää sukukokouksia. minun sukuni kokoontui lauantaina Hotelli Kuusamossa. Meitä oli paikalla noin sata henkilöä.
Kokoontumisemme alkoivat 1990-luvun alkupuolella. Vanhempani olivat kuolleet kymmenen vuoden välein. En ollut tavannut kaikkia sisaruksiani kymmeneen vuoteen. Ihmettelymme tuloksena perustimme Salmelan sukuseuran. Aloimme kokoontua vuosittain heinäkuun toisena lauantaina.
Sukupuu piirrettiin ja sen pääjuurissa lukee Juho Kaikkonen ja Fanni Karjalainen. Pääoksissa ovat heidän kuuden lapsensa nimet Aino ( Ervasti ), Lempi ( Tyni ), Armas ( Kaikkonen ), Impi ( Suhonen ), Väinö ( Kaikkonen ) ja Aili ( Mäensyrjä ).
Vuotuista järjestelyvuoroa kierrätettiin ja kokoontumiskutsuja tuli Meskusvaaralle, Puromaalle, Salmelaan, Ylitorniolle, Siltalaan Kurkijärvelle ja Rovaniemelle. Liitimme sukuseuramme Sukuseurojen keskusliiton jäseneksi luopuaksemme jäsenyydestä muutamassa vuodessa. Pieni sukuseuramme ei hyötynyt jäsenyydestä riittävästi.
Kokoonnuttuamme pari kierrosta vuosittain, harvensimme tapaamisiamme. Totesimme, että riittää kun näemme toisemme joka toinen vuosi.
Neljä vuotta sitten esitimme kutsun Fanni-mummin sukulaisille ja saimme onneksemme myöntävän vastauksen. Olemme nyt kokoontuneet yhdessä kolme kertaa. Sukuseuramme nimi on Salmela-Karjalainen.
Alusta asti on ollut tärkeintä tavat toisemme maittavien ruoka- ja kahvipöytien ääressä. Kokoontumistemme ohjelmaan on myös kuulunut alusta asti käynnit sukulaistemme haudoilla. Nyt mietimme kuinka muuta ohjelmaa voitaisiin kehittää. Tiedämme, että on sukuseuroja, joiden ohjelmaan sisältyy kirkossa käyntejä, korkeatasoisia esitelmiä ja vierailuja erilaisiin kulttuurikohteisiin. Me olemme päättäneet jatkossa luottaa entistä enemmän nuorisoon. Odotamme heiltä uusia ideoita.
Lauantain kokoontumiseen saimme kutsun Lempin sukuhaaralta. Oli ilo olla mukana hyvin järjestetyssä sukutapaamisessa. Kiitos Satu ja Pekka. Näytitte mallia uuden sukupolven tulosta mukaan sukuseuramme toimintaan.
Muistimme aluksi hiljaisella hetkellä keskuudestamme poistuneita sukulaisia. Maarit toi yli 90-vuotiaan Aili-äitinsä, sukuvanhimpamme, terveiset.
Puhesorinamme katkaistiin Varangan veljesten hanurimusiikilla tehostetuilla yhteislauluilla. Janne Kaikkonen oli valmistellut aikamoista yleistietoa vaatineen pöytäkuntien välisen tietokilpailun.
Kuultuamme Kaino Karjalaisen tervetulotoivotukset vuoden 2020 sukutapaamiseemme, hyvästelimme toisemme halauksin.
Kiitos Sointu, Veijo ja koko Lempi-tädin sukuhaara, kun saimme jälleen olla suurella joukolla yhdessä.
