Mitä tekemistä Jari Sarasvuolla oli vanhusten laitoshoidon kanssa?
Vastaus: ei yhtään mitään. Kuitenkin hänet oli ilmeisesti maksusta kutsuttu kertomaan mielipiteensä vallalla olevasta kohusta. Ja Jarihan kertoi, ettei hän äitiään viedä koskaan laitoshoitoon.
Tuntuu tosi pahalta, kun oikea asia on päästetty tuolle tasolle reposteltavaksi.
Kyseisessä asiassa olen joutunut sekä omaisen, omaishoitajan ja nyt hoidettavan osaan. Saattaa olla, että omaisen osassa olin huonossa maineessa. En kuitenkaan vaatinut mitään ylimääräistä, mutta tulin kyllä sanoneeksi joskus, ettei mieheni ole ruotiukko. Hän maksaa hoidosta ja toivotusta puhtaudesta.
Sattumat eivät kuitenkaan tee koko hoidosta huonoa. Mieheni sai hyvää hoitoa. Kuitenkin olen muistoissani onnellinen, että tein kaikkeni hänen hyväkseen.
Omaisen osaa ei kyllin voi korostaa vanhuksen hoidossa. On oltava valvovana silmänä, etteivät sattumat jää vakituisiksi käytännöiksi. Meitähän kun on niin moneen lähtöön niin hoitajissa kuin hoidettavissakin.
Omassa ”laitostumisessani” on ollut onni mukana. Olen saanut maailman parhaat hoitajat ja koko talo yrittää torjua ”laitostumista”, eli eräänlaista muumioitumista laitoselämään.
Meille on tarjolla sekä henkisiä että hengellisiä tilaisuuksia, voinnin mukaan voimistelua, saamme vastaanottaa vieraita ja vastaavasti käymme joukolla, jopa porotarhalla joulun alla.
Juhlia on tämän tästä. Vietimme Kuusamon 150-vuotisjuhlaakin. Kansallisena merkkipäivänä, itsenäisyyspäivänä, jopa nostimme lipun äärellä maljat Suomelle.
Suomessa on mallikas vanhusten hoito. Älkää uskoko muuta. Yhteisömme tekee parhaansa. Ja muistutukset eivät ole pahasta – kun vain totuus ei unohdu.
Valoisaa ja toiveikasta kevättä!