Me ihmiset asumme aina jossain sisällä talossa. Arvostamme asuntoamme. Pidämme sitä siistinä ,lämpimänä ja sisustamme sen omien mieltymyksiemme mukaan.
Samassa talossa ovat asuneet lapsemme pienestä pitäen sekä muutama kotieläin. Asunnosta pidetään huolta parhaan ymmärryksen mukaan kuten elämässä muistakin asioista yleensä. Asunnon sisäilma on hyvä poiketen yhteisten rakennusten kuten koulujen ilmastohysterian aiheuttamaan kylmänpitämisen seurauksiin
Mutta kummalliseen tilanteeseen joudutaan tässä sitten, kun asuntoa aletaan myymään. Varsinkin omakotitalojen iästä riippumatta myynti on nykyään käynyt mahdottomaksi. Talo joutuu sellaiseen kurmuutukseen, että nurkat rutisevat. Siinä juoksee homekoiraa kuntotarkastajaa ja jos jonkin sortin tietäjää. Jos kauppa saadaan tehtyä lopulta, nostetaan asioista vuosikausia kestäviä raastavia riitoja.
Talon myynti edelleen asuntokäyttöön on mennyt mahdottomaksi. Tämä on ilmastokouhotuksen tuoma erityispiirre Suomessa. Häiriötön asuminen, asunnon virheetön toiminta ennen kaupantekoa ei merkitsekään mitään. Asunnon myyjästä tehdään rikollista ja elämän helvettiä.
Asunnon kunnon määrittämiseen on saatava jotakin lakiin ulottuvaa tolkkua, normeja. Asunnon ostajan mellastaminen äärettömän lainsuojan takana, lakimiesten rahastaminen normaalien ihmisten rikolliseksi leimaaminen. Asuntoja on voitava myydä aina. Mutta turvallisesti ja lain suojaamana.
