Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: ”On osat­ta­va suh­tau­tuo”, sa­noi­vat vanhat kuu­sa­mo­lai­set – onko meillä nytkään liikaa elin­kei­no­ja?

Meille soitettiin -palstalla välillä voivotellaan, että kuusamolaiset ja koillismaalaiset vähenevät, mutta sitten muutamat pauhaavat, että maaviljelys pitäisi hävittää ja poronhoito saman tien. Käyttävätkö nämä soittelijat istumalihaksiaan ajatteluun, vai eivätkö he osaa ajatella ollenkaan nokkaansa pidemmälle. Väkihän vähenee siksi, että täällä on liian vähän elinkeinoja eikä siksi, että niitä olisi liikaa. Tähän kun lisätään, että muutamat (mm. Kortesalmi) pitävät Rukan kehittämistä hulluutena, ja kuusamolaisen juuston valmistusta kannattamattomana. Miten he aikovat Kuusamoa kehittää, ellei juuri niitä elinkeinoja, joita täällä on? On turha huudella sellaisia elinkeinoja, joita täällä ei ole, ellei sitten itse näytä esimerkkiä, miten ne menestyvät.

Vaatimus, että maanviljelys olisi Koillismaalta hävitettävä, on mielestäni aivan pöyristyttävä. Tämä vaatija ei yksinkertaisesti tiedä, mitä vaatii. Maatalouden hävittäminen näiltä alueilta, merkitsisi yksinkertaisesti Pohjois-Suomen tyhjenemistä. Maatalouden häviäminen merkitsisi työttömyyden lisääntymistä, maataloustuotteita käyttävän jalostustoiminnan loppumista, kaupan asiakkaiden vähenemistä ja silläkin sektorilla työttömyyden lisääntymistä. Taivalkoski ja Posio olisivat tämän jälkeen henkitoreissaan ja Kuusamon väkiluku puolessa nykyisestä. Maatalouden ja porotalouden häviäminen vaikuttaisi kumulatiivisesti kaikkiin elinkeinoihin. Molemmathan on aika onnistuneesti kytketty matkailuun. On porotiloja, jotka järjestävät safareja ja maatiloja, jotka majoittavat matkailijoita.

Maatalous on ollut Kuusamon asuttamisesta alkaen tämän seudun peruselinkeino, ja on sitä jossakin määrin vieläkin. Kaskenpoltosta lähdettiin liikkeelle, siitä muututtiin sekamaatalouteen, jolloin viljeltiin maata, pidettiin monenlaista karjaa, poroja myöten ja käytiin kauppaakin sekä tietenkin metsästettiin ja kalastettiin. Vasta sodan jälkeen alettiin erikoistua karjatalouteen, mikä on merkinnyt maatilojen rajua vähenemistä, mutta karjamäärän ja tuotannon lisääntymistä. Tätä kehitystä pitäisi päinvastoin kaikin puolin tukea, sillä maataloustuotteiden vienti on erittäin merkittävä tulon lisä.

Mitä tulee taasen maatalouden tukemiseen, niin sitähän tekevät kaikki valtiot, EU erikoisesti ja kansalliset valtiot lisäksi. Kysymyshän on elintarvikeomavaraisuudesta. Mikäli joku valtakunta jättäytyisi täysin maataloustuotteiden tuonnin varaan, niin se pienenkin kansainvälisen häiriön sattuessa olisi suurissa vaikeuksissa. Maataloustuesta purnaava ei selvästikään ole kokenut sota-aikaa. Jokainen sen kokenut tajuaa, mikä merkitys on omalla maataloustuotannolla. Silloin kaikki parhaat elintarvikkeet menivät armeijalle ja siviilien annokset säännösteltiin ja pantiin kortille.

Toinen puoli asiasta on se, että mikä järki on kaikki maatalous keskittää etelään, ja antaa kaikkien tukien valua sinne. Nykyisin muutoinkin valitetaan sitä, että asutus pakkautuu suurimpiin kaupunkeihin, siis pääasiassa etelään, jos vielä maatalous ajettaisiin pohjoisessa alas, täällä käytäisiin vain välillä turisteja palvelemassa, muutoin asuttaisin etelässä.

Ei MTK:kaan aina näytä olevan selvillä, mitä haluaa, kun esittää, että porot pitäisi laitta aitauksiin. Jos on tarkoitus hävittää porotalous kokonaan, niin sitten esityksen ymmärtää, muutoin se on älyllistä epärehellisyyttä. Ei kokonaisia satojen porojen tokkia aituukseen syötetä; kyllähän MTK:n miesten tämä täytyy ymmärtää. He eivät vain poroelinkeinosta välitä pätkääkään, vaan näkevät sen maatalouden vihollisena. Poroelinkeino tuo kuitenkin leivän aika monille; heitäkin on pyrittävä ymmärtämään. ”On osattava suhtautuo”, niin kuin vanhat kuusamolaiset sanoivat. He ymmärsivät, että kaikkia tarvitaan, kaikilla on lupa elää, ketään ei saa syrjiä.

”Mikä järki on kaikki maatalous keskittää etelään, ja antaa kaikkien tukien valua sinne.