"Oli ensimmäinen äitienpäiväni, ettei kukaan esittänyt onnittelulaulua", uskoutui kahdeksaakymmentä käyvä tuttava. Lahjoin ja tarjoiluin oli kyllä muistettu. Eikä ollut televisiossakaan juuri mitään tunnekuohua nostattavaa äitienpäiväohjelmaa, ei radiossa semminkään! Onnittelupostikin kauempaa asuvilta lapsilta tuli myöhässä; postin jakelu kun on hidastunut (henkilöstövähennysten johdostako?)
Lapsuudesta tulee mieleen koulujen äitienpäiväjuhlat, joissa esitettiin
"Äidille nyt laulamme laulun ikioman, sulle tänään toivomme me onnen varjottoman.
Päivä kaunis loistakoon, huolet kaikki poistakoon! Laulu äidin soi, laulu äidin soi!"
Tai laulettiin "... äideistä parhain sä oot ", joskus jopa ilkamoiden "Porsaita äidin oomme kaikki, sinä ja minä".
Parhaissa kyläkouluissa opettajat ennen huolehtivat upean ohjelman ja äidit kunniavieraina saivat sisään tullessa kukan rintaan.
Ryhtyisikö joku nuori ylioppilastyttö tai kokeneempi kynäniekka puuhaamaan tutkielman äiti-perinteen murtumisesta, hiipumisesta (väestökadosta!) valokuvin ja persoonallisin muisteluksin, haastatteluin siitä tulisi äitimyytin kunniajuoksu,. Ehkä ihan myyntivaltti.
