Kun tlit saimme olimme kuulleet, että Oulussa oli alkanut iso OYKS:sin sairaalatyömaa, menimme sinne kyselemään töitä tiesin jo ennestään, että siellä oli tuttu työpäällikkö. TVH tukikohtaa Taivalkoskella, olin ollut siellä hänen töissään kai hän oli huomannu, että tehtiin hyvää työtä.
Mennessämme työmaankonttoriin kun hän huomasi minut hän kysyi, että oletteko työn haussa, myönsimme näin asian olevan, palailemme Oulaisten tupiparantolan työmaalta, meiltä loppui siellä hommat. Mestari sanoi, että hommatkaa porukka ja tulkaa töihin.
Menimme kyselemään paikallisilta muurareilta, mitä mieltä he olisivat meidän tulosta työmaalla, he olivat parhaillaan muuraamassa ulkoseiniä työmaalla huomasimme, että tämä ei ollut kaikille Oululaisille muuraritovereille mieleen. Heillä sattui olemaan nokkamiehenä minun armeijakaverini Härkönen hän huomautti heille, että tämä sairaala on myöskin maakunnan sairaala annetaan poikien tulla, ei me keritä kaikkia hommia tehdä, ehkä hänen sanansa sai heidät laantumaan, koska napina loppui siihen.
Kokosimme porukan, meitä oli täältä Minä Esko ja Erkki ja Kuusamosta oli 3 kaveria. Mennessämme työmaalle mestari vei meidät 5 kerroksen yläkertaan, jossa piti aloitta väliseinien muuraus. Nokkamieheksi valitsimme Eskon, hän oli osoittanut olevansa siihen pätevä.
Olimme aluksi korteeria Patenniemessä Eskon vaimon siskon tykönä, mutta se ei ollut meille Erkin kanssa mieleen, halusimme pois perheen jaloista. Työmaan viereen oli rakennettu parakkikylä työntekijöitä varten, menimme sinne meille osoitettiin eräisissa lasikuiturakenteinen parakit, sovimme koko työporukka siihen.
Sovimme, että vuoroviikoin kokkaisimme yhteiset aamukahvit, söimme päivällä työmaaruokalassa. Siellä sovittiin kokin kanssa, että hän laittaisi meillekin niin kuin paikallisille muurareillekin ruuan valmiiksi pöytiin niin, että meidän ei tarvitse jonottaa, siinä oli valmiina kaikki tykötarpeet, jotka ruokaan kuuluu, söimme usein samassa ruokalassa ja iltaruuankin.
Esko vähän roisketta silmään, hän hakea taskusta valkea nappi silmään, syötessä pöydän takana toveri seuraa Eskoa silmiä toveri katsoi, että joku vilahtaa näyttää kuin valkea näyttää nappi. Esko tokasi mistä löysin, hän kaivoi napin silmässä ja löysin ja varasen taskuun. (Niikuin Esko hän että huomasin)
Parakkikylässä oli myös ruokala, jossa söimme, milloin emme syöneet työmaaruokalassa. Sauna oli lämmin joka ilta kävimme usein saunassa, siellä oli hyvä suihku jossa sai käydä pesulla, olihan meillä hikinen työ koska urakalla tehtiin töitä. Minulla oli vaikeuksia selkäni kanssa, olin välillä viikon pari poissa työmaalta, en pystynyt kunnolla rappaamaan seiniä, selkäni ei kestänyt kumartua juuri lainkaan. Menin töihin kun selkäni rauhoittui, silloin alkoivat laatoitustyöt rupesimme Eskon kanssa laatoittamaan, siinä hommassa ei tarvinnut niin kyykistellä sai olla paljon polvillaan vähän eri teline työtä tehtäessä.
Minulla oli ollut repsikkana eräs mustalaispoika, joka oli erittäin ahkera työntekijä, kun hän huomasi minut kun tulin työmaalle takaisin, hän juoksi minun luokseni ja sanoi, että hän tulisi mielellään minulle taas apuriksi ja lisäsi siihen vielä, että sanoa mestarille, että antaisi minun tulla takaisin samaan hommaan, sanoin hänelle ole huoleta pääset takaisin minun repsikaksi, niin kuin hän tulikin.
Hän oli Suomalaisen tytön kanssa naimisissa, tyttö oli kotoisin Hailuodosta hän kertoi, että tytön vanhemmilla oli vähän ennakkoluuloa hänestä olihan hän mustalainen, mutta he sopeutuivat minuun hyvin, nykyisin heillä menee oikein hyvin. Hän oli hyvin vihainen vanhemmilleen siitä, koska he eivät antaneet hänen käydä koulua hän itse olisi mielellään opiskellut hän kertoi, että hän ei pääse mihinkään työhön, jos hänellä ei ole suosituksia edelliseltä työnantajaltaan. Hänellä oli oikein komea lauluääni, hän lauleli minulle usein kun työsketelimme, hän antoi minulle osoitteensa, jos tulet käymään Oulussa, niin tule käymään kylässä, ei minulla ole tullut käytyä.
Työpäällikkö kehui meitä Eskon kanssa työn nopeudesta hän vertasi meitä rappariin ja sanoi, että laatoitatte suuremman alan päivässä, oulun kuin joku rappari tällä työmaalla, tietysti se nostatti rintaa, että jossakin ollaan osaavia ja nopeita.