Syyskuussa Päiväkoti Kirsikassa lapset ja aikuiset käynnistivät lasten ideoiman projektin, jonka toivottuna aiheena oli porot ja niiden elinympäristö. Lasten ajatukset ja toiveet kysyttiin aiheeseen liittyen ja niitä tarinoita sekä lasten kertomuksia olikin paljon. Lapset kertoivat muun muassa, että kesällä oli mummolan kukkapenkin syönyt poro tai poro-äiti oli ihanasti hoitanut vasaa tiellä päiväkotiin tullessa. Kaikilla oli jotain sanottavaa ja monenlaisia tunteitakin lapset ilmaisivat; ihmetystä, pelkoa ja harmitusta. Syksyllä muutama poro tuli tervehtimäänkin lapsia päiväkodin aidan toiselle puolelle lähes silitysetäisyydelle. Tästä nousi esiin toive ”päästä poron kyytiin”.
Lokakuun aikana järjestetyn Kirsikka-kirpputorin tuotolla oli tarkoitus järjestää päiväkodin lapsille jotain erityistä ja mielenkiintoista tekemistä lukuvuoden aikana. Onhan nyt Päiväkoti Kirsikan perustamisesta kulunut 30 vuotta. Poro aiheena innosti lapsia leikkimään, askartelemaan ja laulamaan poroista ja tuntureista sekä käyttämään luonnon materiaalia. Projektin huipennus koettiin joulun alla Kujalan porotilalla.
Jo kyyti linja-autolla päiväkodilta porotilalle oli erilaista ja jännittävää. Perillä meidät vastaanottivat poromiehet ja koko ryhmä saateltiin porojen luo. Meitä odotti 5 poroa rekineen ja pian olimmekin jo reen kyydissä, porontaljavällyjen välissä. Lapset olivat odottavan innoissaan, pientä huolta kuitenkin aiheutti se, että ”onko nämä niitä lentäviä poroja?” Tunnelma reessä oli seesteinen ja talvinen, ympärillä oli hiljaista, kuului vain poronkellon kilkatus. Reen tasainen narina sekä Jäbä-poron koparan ääni lunta vasten loi jouluisen mielen.
Odotellessamme rekiretkeä, saimme ruokkia poroja. Annoimme kädestä jäkälää Unikeko-porolle, joka oli lasten mielestä ”ihanan valkoinen”. Ruokittavia poroja riitti jokaiselle halukkaalle ruokkijalle ja jäkälä poroille maistui, ”sehän on porojen suklaata” lapset osasivat kertoa. Oppaiden selkeät ohjeet käden ojentamisesta ruokittaessa ja tiedot porojen elämästä jäivät tarkasti lasten muistiin.
Porojen ruokinta aika oli käsillä ja meidät ohjattiin suureen aitaukseen. Meitä ihmettelemään ja haistelemaan saapui ”tosi paljon poroja ”. Poroja oli lähellämme kymmeniä ja hyvin pian pelko siitä, että sarvet tökkäisee, katosi. Heräsi luottamus eläimeen, joka osasi varoa meitä ja ainoastaan kuonon pää hellästi kosketti. Silittäminenkin onnistui, jos poro pysyi hetken paikoillaan. Olimme porojen kotona kylässä ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi.
Saimme katsoa ja ihastella, kun moottorikelkalla jaettiin ruokaa. Silmänräpäyksessä kaikki porot olivat muodostelmassa syömässä. Me seisoimme aitauksen keskellä, silittelimme suloista Höpöä ja raatailimme hieman aralle Nöpö-vasalle ja saimme vielä ojentaa poroille jälkiruoaksi jäkälää.
Lopuksi siirryimme tunnelmalliseen kotaan nuotion ääreen juomaan lämpimät mehut ja syömään piparit. Pieni kävelymatka linja-autolle sujui rattoisasti kun Tähti-poro meidät saatteli, muutama lapsi ehti myös taluttamaan Tähteä. Heipat, vilkutukset ja silitykset vielä ennen kyytiin nousua ja retki oli täydellinen.
Kiitoksia ja hyvää joulua Kujalan Porotilan väelle. Annoitte meille unohtumattoman aamupäivän ja kaikille ihania elämyksiä muisteltavaksi. Voiko joulu paremmin alkaakaan?
Hyvää joulua kaikille toivottaa Päiväkoti Kirsikan väki
