Eurooppa on poliittisesti ja taloudellisesti sekasortoisessa tilassa, mikä johtuu suurimmaksi osaksi hallitsemattomaksi käyneistä pakolaisvirroista, jotka muistuttavat entisaikojen kansainvaelluksia. Määrillä mitattuna kyseessä alkaa olla kansainvaellukseksi luokiteltavasta ilmiöstä, sillä kokonaiset kansanryhmät ovat lähteneet liikkeelle syystä tai toisesta. Sillä, miksi tätä ilmiötä kutsutaan, ei liene muuta kuin käsitteellinen merkitys - mutta määrät ovat suuria.
Eurooppa ja EU suomalaiset mukaan luettuina ihmettelevät ilmiötä tumput suorina. Näinkö tässä kävi? Ehkä syitä kaoottiseen tilanteeseen ei ehditä miettiä, tai mietinnällä ei ole merkitystä, koska ensin on sammutettava tulipalo, ennen kuin koko systeemi romahtaa - tulijavirta täytyy hoitaa tavalla tai toisella.
Usein unohdetaan, miksi Eurooppa on ajautunut kyseiseen kaoottiseen tilanteeseen, johon Suomikin on vedetty mukaan. Niin kauan ongelmia ja huolta huomista ei ole, kun ilmiö ei ole omilla kotikonnuilla. Mitä se meitä haittaa, jos Italia pursuaa laittomia pakolaisia ja Turkki täyttyy syyrialaisista? Asia ei kosketa meitä konkreettisesti. Se on vain uutisvirtaa, johon olemme tottuneet. Näin oli terrorisminkin suhteen, kun korkean tason poliitikkojen suusta todettiin mantran omaisesti ”Terrorismi on nyt Suomessa”.
Ehkä kannattaisi kysymystää, millä edellytyksillä meillä ei olisi ko. pakolaisongelmaa. Millä edellytyksillä Eurooppaa ei riivaisi Afrikasta tuleva pakolaisvirta eikä Syyrian pakolaiset afgaaneineen? Tähän voisi lisätä myös somalit.
Aina on ollut muuttoliikettä, joka on nykymaailmassa lähinnä taloudellista. Suomalaisia ja kuusamolaisia muutti nälkää pakoon 1860-luvulla Muurmanin rannoille eli Ryssänrannalle ja myös Pohjois-Norjaan. Myöhemmin lähdettiin etsimään parempaa toimeentuloa Amerikasta 1900-luvun molemmin puolin ja sitten 1950-luvulta alkaen Ruotsiin. Mukaan mahtuvat Australia, Kanada ja Venäjä eli entinen Neuvostoliitto. Aina muuton syynä ovat ns. puskutekijät, ja vetotekijät kanavoivat muuton kohteeseensa. Ovatko perinteiset muuttovirrat ja -mekanismit muuttuneet?
Jos palataan oletustilanteeseen, jossa hallitsematonta muuttoliikennettä ei olisi, syyt ovat selvät. Euroopan eteläosissa on lähinnä kaksi kohtaa, jotka vuotavat, eli Libya ja Syyria. Libya on tilanteessa, jossa maata ei hallitse kukaan, tai jos hallitsee, omilla ehdoillaan. Syyria on sotatilassa, johon valtio on joutunut omasta tai muiden syistä, näkökulmasta riippuen.
Miten asioiden olisi pitänyt mennä, jotta ko. valtiot eivät olisi joutuneet hallitsemattomaan tilanteeseen? Vastaus tähän on yksinkertainen. Demokratian vientiyritykset sotkivat kaikki valtarakenteet, mikä johti kaaokseen ko. maissa. Länsivallat ja lähinnä Yhdysvallat halusivat syystä tai toisesta sorkkia ko. maiden eli Irakin, Afganistanin, Syyrian ja Libyan itsevaltaisia valtajärjestelmiä. Luetteloa epäonnistumisista voisi jatkaa, mutta onhan siellä onnistumisiakin. Siinä ja siinä onnistumisesta voidaan puhua, kun Tunisian itsevaltias laitettiin lentokoneella maanpakoon, ja maassa vallitsee tällä hetkellä jonkinlainen välirauha. Tunisian-talvimatkoja järjestetään myös Suomesta, mikä viestii jonkinlaisesta Tunisian turvallisuustilanteesta.
Euroopan sekasortoisen tilanteen kätilöinä ovat välillisesti olleet ensi sijassa Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Muut Euroopan maat, Suomi mukaan luettuna, on saatu mukaan jakamaan yhteistä syntiä.
Yksinkertaisella matematiikalla Euroopan pakoloiskriisin maksumiehinä pitäisi olla aiheuttamisperusteella Yhdysvaltojen ja Yhdysvaltojen käsikassarana toimivan Iso-Britannian. Lisäksi voidaan esittää kysymys siitä, oliko todellakin niin, että kyseessä oli aito Libyan, Syyrian, Irakin ja Afganistanin demokratisointi, vai oliko agenda jokin muu. Hieman epäilyttää.
Yksinkertaisella järjellä ajateltuna Suomen valtion ja Euroopan maksama hinta ko. maiden demokratisointipyrkimyksistä on aivan liian korkea, koska tulokset ovat olleet nolla. On aivan sama, millainen hirmuhallitsijaksi luonnehdittu henkilö missäkin maassa valtaa pitää, kunhan järjestys säilyy. Kaikkia kansoja ei voida yksinkertaisesti paimentaa länsimaisen demokratian oppien mukaan monestakaan syystä, koska kansakunnat eivät ole saavuttaneet ko. kehitysvaihetta. Tämä koskee myös naapurimaatamme Venäjää.
Ei-demokraattisia valtiota riittää pitkä liuta lähes kahdensadan itsenäisen valtion joukossa. Kuten Soini totesi, Katalonian osalta kyseessä on maan sisäinen asia - se siitä. Tarvitseeko meidän lähteä 2000-luvulla mustan keskiajan ristiretkien harjoittamiseen? Tulokset olivat silloinkin yhtä laihat.
On syytä pohtia nykyisen tilanteen syitä, vaikkei pohdinta itse ongelmaa poistakaan. Tyhmää on katsoa peräpeiliin, jos eteenpäin halutaan mennä - tämä on yksi lähestymistapa.
Lisäksi herää kysymys, toimivatko suurvallat, lähinnä Yhdysvallat, niin pyyteettömästi kuin he haluavat meidän ymmärtävän. Mitä onkaan savuverhon takana? Moraalisesti perusteltava syy pitää aina keksiä, jolla väliintulot ja hutunkeittämiset voidaan perustella eettisesti ja moraalisesti. Harvat maat elävät pyhällä hengellä ja pelastusarmeijan touhuilla. Liekö Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä loppujen lopuksi paljonkaan eroa?
Euroopan yhteisö eli EU on saanut paljon hyvää aikaiseksi, mutta kaikella on hintansa. Moni meistä kannatti EU-jäsenyyttä, mutta nyt herää kysymys, oliko hinta liian korkea. Kuinkahan moni tällä hetkellä kannattaisi EU:ta, jos vaihtoehtona olisi täysin suvereeni valtio ja tiukat rajamuodollisuudet? Perussuomalaisten teesit moni suomalainen allekirjoittaa. Näin myös Baabelin mäellä, jossa usko nykypolitiikkaan alkaa horjua enenevässä määrin. Lähes kaikilla maalaisliittolaisuus on tullut äidinmaidossa, mutta toisilla se on karissut kapinahengen myötä jo ajat sitten ja toisilla vasta ennen viimeistä hetkeä. Palaako Baabelin mäen satraappi eli kauppaneuvos totuuden lähteelle lopultakin esi-isiensä tapaan?
Politiikka on taitolaji, jota nykyiset poliitikot eivät hallitse uudessa tilanteessa. Perinteiset puolueet eivät ole onnistuneet prosessoimaan pakolaishaastetta kansalaisia tyydyttävällä tavalla, jolloin huomattava osa kansalaisista jää eliitiksi muodostuneiden päättäjien käsityskyvyn ulkopuolelle. Tilannetta ei paljonkaan auta, vaikka minkä tasoinen juristinainen marssitetaan heiluttamaan Suomen lakikirjaa uutiskatsauksiin. Todellista elämää nähdään ja koetaan kaduilla ja lähiöissä. Tämä kannattaa myös poliitikkojen muistaa.
Sama yksinkertainen logiikka pelaa myös koillismaalaisten kansanedustajien suhteen. Miksi heidät on äänestetty eduskuntaan? Naisasialiike on erikseen.