Viitaten opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen kirjoitukseen 03.12.2017, jossa kannustetaan opiskelevia henkilöitä ajattelemaan kriittisesti, haluan kertoa, että olen joutunut monessa oppilaitoksessa Suomessa nimenomaan kärsimään omien kehittävien palautteiden takia.
Vaikka opettajat tekevät työtä sydämellään, mutta se ei tarkoita, että he olisivat virheettömiä henkilöitä. Jos opiskelijan palautteet opettaja kokee häiritseväksi, niin se ei aina tarkoita, että ne olisivat aiheettomia ja epäasiallisia. Ehkä juuri ne kriittiset palautteet tuntuvatkin kaikista inhottavimmilta, jotka osuvat lähelle totuutta?
Tietenkin on helppoa piiloutua ”tämä on häiritsevä ja epäasiallinen palaute” – lausunnon taakse, kuin mennä itseensä ja tutkia asiat tarkemmin. Kirjailija Hermann Hesse on kirjoittanut ”Opettajat eivät parhaalla tahdollaankaan voi välttää erehdyksiä, niitä sattuu aina silloin tällöin, ja epäoikeudenmukainen rangaistus lankeaa silloin helposti”.
Opettajilla pitäisi olla tavoite oppia pyytämään, antamaan ja vastaanottamaan palautetta niin, että se koettaisiin mahdollisuutena eikä arvosteluna. ”Sen sijaan, että ristiinnaulitsee itsensä tai jonkun toisen, voi juhlavin ajatuksin maistaa viiniä kalkista ja syventyä uhrin mysteeriin” (Hermann Hesse).