Karhupatsas odottaa sijoittamispaikkaansa. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa todettiin, maailmalla on patsaita ja pystejä moneen lähtöön. Osa patsaista on hyvinkin vetovoimaisia vierailu- ja turistikohteita ja osa jököttää mitään sanomattomana paikallaan herättämättä kenenkään intohimoja.
Tosin patsailla on yhteiskunnallista ja poliittista merkitystä, sillä Neuvostoliiton romahdettua ja Itä-Euroopan vapauduttua kommunismin diktatuurista saivat entisen aatteen patsaatkin kyytiä. Stalinin ja kanssaveljien patsaat vedettiin nurin ja hävitettiin. Samoin kävi Saddamin kuville Irakissa. Suomessa patsaiden kaatotalkoita ei vielä ole nähty.
Mikä on ajatellun karhupatsaan funktio? Onko se muistomerkki Karjalaisen karhujen kanssa tehdystä elämäntyöstä vai onko patsaalla muitakin funktioita? Jos kyseessä on pelkästään muistomerkki tehdystä elämäntyöstä ja kunnianosoitus ao. henkilölle, on kysymys eri asiasta, kuin siinä tapauksessa, jos patsaalle ajatellaan muitakin funktioita.
Se, että patsaasta tulisi matkailunähtävyys, ei yleensä toimi ajatellulla konseptilla. Se, että patsas törröttää torilla, liikenneympyrässä tai kaupungintalon pihassa, ei tuo katsojia, joten koko idea täytyy konseptoida uudelleen.
Epäonnistuneesta konseptoinnista ja matkailullisesta 0-merkityksestä voidaan mainita Jyväskylän torille pystytetty miehistä fallosta esittävä patsas. Ns. torikuningas eli Otto Toivasta esittävä teos on yksi Suomen korkeimmista veistoksista, Jyväskylän maamerkki ja vapaan ihmisen ylistys. Patsashankkeen ideoinut ja käynnistänyt Jyväskylä Seura halusi tällä hankkeella synnyttää keskustelua monumenttitaiteesta: ”Julkiset patsaat ovat yleensä juhlavia ja aatteellisesti tabuja. Niihin sisältyy suurta paatosta. Usein käy kuitenkin niin, että mitä enemmän paatosta patsaassa on, sitä vähemmän niillä on taiteellista sanottavaa.” (Keskisuomalainen 22.9.1989.) Torikuninkaalla haluttiin kääntää asiat päälaelleen. Tulos lienee jäänyt laihaksi.
Periaatteessa mainitusta fallos-patsaasta voitaisiin konseptiota merkittäväkin turismin kohde. Patsaat herättävät ohikulkijoissa ihmetystä ja kummastusta. Kuka on tuo seksihurjastelija, joka on saanut patsaan Suomen Ateenan torille? Matti Nykänenkö?
Kokemuksen mukaan pelkkä karhupatsas torilla tai jossakin muualla ei tule vetämään matkailuvirtoja puoleensa. Nykykonseptilla ajateltuna kyseessä on kunnianosoitus Karjalaiselle hänen tekemästään merkittävästä elämäntyöstä. Ihmisillä, ja varsinkin kuusamolaisilla, on kumma käsitys ulkopaikkakuntalaisista, joiden he uskovat käyttäytyvän omalla omitulla tavallaan. Kehitys kehittyy ja ihmisten käyttäytyminen muuttuu pikkuhiljaa. Mitään sanomattomia hirvi-, poro- ja koirapystejä ovat maailman torit täynnä.
Jos ajatellaan patsaan nykyistä funktiota, karhupatsaan potentiaaliset sijoittamisvaihtoehdot ovat tuleva liikenneympyrä ja tori. Sitähän ei tulla katsomaan erikseen nykyisen funktionsa vuoksi vaan nähdään, kun osutaan paikalle. Suurimmat näkijävirrat patsas tavoittaisi nimenomaan Ouluntaipaleella olevassa vanhassa liikenneympyrässä.
Menneinä aikoina patsaiden, veistosten ja kirkkomaalausten tehtävänä oli toimia muistin apuvälineenä. Muistomerkki siirsi sodan, katastrofin tai muun yhteisön tärkeänä kokeman tapahtuman seuraaville sukupolville. Antiikin Rooma oli patsaiden luvattu maa. Roomalaiset tekivät patsaita kaikista merkkihenkilöistä, jumalista, sotilaista ja keisareista. Patsaan tekeminen oli kunnioittamista ja tapahtumien siirtämistä ajasta toiseen. Patsas oli ikuinen muisto tapahtuneesta tai ihmisestä. Patsas myös opetti ja välitti viestejä lukutaidottomille, varsinkin kirkoissa.
Ehdotettu uusi 4-tienristeys sopii hyvin karhupatsaan sijaintipaikaksi perinteisessä tarkoituksessaan, mutta jos ajatellaan patsaan muita tarkoitusperiä, paikka ei ole missään tapauksessa sopiva. Kaupungin ydinkeskustassa patsas ilahduttaisi ainakin aamuisin ydinkeskustan näköetäisyydellä vielä asuvia asukkaita ja niitä vähäisiä Kitkantiellä liikkujia. Ehdotettu kullitus toisi särmää muuten elottomaan luomukseen.
Jos ajatellaan patsaaseen liittyviä muita funktioita, ehdotettu sijainti ei toimi. Jos tarkastellaan matkailullista vetovoimaa, on patsaalle kehitettävä jokin kosketeltava tarkoitus. Turistit eivät voi pysähtyä liikenneympyrään tai juosta hypelöimään elukan pintaa. Japanilaisista puhumattakaan, jotka haluaisivat yhteiskuvaan metsänvaltiaan kanssa.
Se, miten karhupatsaasta luodaan matkailullinen vetovoimakohde, on oma tarinansa, jonka ideoinnin jätämme niille, joille siitä maksetaan. Vihjeenä mainittakoon kuitenkin toiminnallisuus. Katseleminen ei ole vielä toiminnallisuutta, mutta kuitenkin sitouttamisen edellytys. Myyttisen karhueläimen ympärille voidaan rakentaa monenlaista toimintaa. Eksotiikka myy, olipa sitten kyseessä karhun liha tms.
Kuten huomata saattaa, karhupatsaan sijoittaminen riippuu ajatellusta tarkoituksesta, johon patsaalla pyritään. Onko se perinteinen, kuusamolaisen yhteisön tärkeänä kokeman tapahtuman siirto seuraaville sukupolville vai onko mukana matkailullinen funktio?
Kuusamon ydinkeskustan viimeinenkin matkailullinen vetovoimatekijä tulee loppumaan vuoden 2019 alussa Kuusamo Hotellin säpityksen myötä. Miksi matkailija enää tulisi 4-tienristeykseen, Kitkantielle, Pyhän Ristin kirkkoon tai Hartikaisen puistoon? Siksi, ettei heitä enää luontaisesti tule ydinkeskustaan mistään syystä.
Tarkoitus ratkaisee kuten Kitkantien saneerauksessakin: pitkin, poikin vai vinossa – niin ne autot siis.