Vuosi on vaihtunut ja hiippakunnassamme on aloittanut työnsä uusi piispa, Jukka Keskitalo. Me ruohonjuuritason seurakuntalaiset emme saaneet osallistua piispamme vaaliin. Olemme kuitenkin iloisia, että tulitte valituksi. Olette sydämellisesti tervetullut tehtäväänne lähes puolen Suomen piispana.
Meidän presidenttimme Niinistö tekee maakuntavierailuja, joiden merkitystä kansalaisten keskuudessa arvostetaan suuresti. Ruohonjuuritason seurakuntalaisena toivon, että myös piispa vierailisi seurakunnissamme muulloinkin kuin luottamusmiesten kutsumana. Ehkä seurakunnan toiminnan ja tulevaisuuden tarkastelua voisi suorittaa hiippakuntayhteisössä pienimuotoisemmin. Nämä niin sanotut ”piispan tarkastukset” ovat jäänne vanhasta byrokratiasta ja eivät nykyisellään vastaa niihin haasteisiin, joita suomalainen kansankirkko kohtaa. Eräät piispat ovat kokeneet työssään yksinäisyyttä ja tämän vuoksi toivoneet enemmän vuorovaikutusta kaikkien seurakuntalaisten kanssa lapsista vanhuksiin.
Piispan jalkautuminen seurakuntalaisten pariin lisää kansankirkkomme ykseyttä ja samalla yhteisöllisyys ihmisten välillä vahvistuu.
Seurakuntamatkoilla piispa kokoaa seurakuntalaiset vuorovaikutukselliseen kohtaamiseen oman kansankirkkomme äärelle. Hän iloitsee seurakuntalaisten kanssa kirkossa ja kirkonmäellä Jumalan rakkaudesta ja siitä nousevasta turvasta, tasa-arvoisuudesta ja armosta, joita ihmisten välillä yhteisöllisyys kannattelee. Hän voi myös kuulla niistä vaietuista säröistä, joita edelleenkin monissa seurakunnissa esiintyy.
Naispappeuden vastustajat vaikuttavat kansankirkossamme ja vetävät usein kirkossa rajoja ihmisten välille. Naisteologina ymmärrän virassa olevien naispappien voimattomuuden poistaa näitä säröjä sekä saada muutosta aikaan ihmisten arvostamisessa. Tämä särö tyhjentää kuitenkin kansankirkkoja niistäkin, joita kirkko puhuttelee monella tavalla; Jumalan läsnäololla, kirkkorakennuksen väreillä, valolla, rauhalla, laululla ja kirkkokansan tasa-arvoisella läsnäololla.
Väitöstutkimukseni mukaan seurakuntalaisille on tärkeää, että he kokevat olevansa hyväksyttyjä, arvostettuja ja kuuluvansa joukkoon. Hyväksyttynä oleminen on myös ihmisen turvallisuuden peruskivi. Piispa edustaa meille kansankirkon jäsenille turvallisuutta tässä ajassa, jossa kansankirkkomme perustuksia yritetään murtaa.
Rovasti Jukka Huttunen vuonna 2005 kirkolliskokouksesta poistuessaan kehotti piispoja; Ohjatkaa, näyttäkää tietä, siunatkaa ja älkää istuko. Minä haluan lisätä tähän, menkää seurakuntiin silloin kun teille sopii, kuunnelkaa ja keskustelkaa myös ruohonjuuritason seurakuntalaisten kanssa. Vastauksia ei heti ehkä löydy, mutta käynti jättää seurakuntalaisille Jumalan rakkauden mukaisen muutosjäljen, joka voi poistaa niitä säröjä, jotka rikkovat kansankirkkomme ykseyttä, se voi vahvistaa kirkkomme jäsenmäärää ja sen yhteisöllisyyttä.