Kokoomusta ja keskustapuoluetta Sipilän johdolla on syytä kiittää siitä, että suomalainen koulutus on tuhottu säästöillä ja vanhusten hoito on retuperällä. Koulutus on investointi tulevaisuuteen, mitä ei näytetä ymmärrettävän. Ammattikoulutuksen puolella koulutuksen taso on laskenut niin, etteivät oppimistuloksiin enää usko opiskelijat, työnantajat eivätkä vanhemmat. Sitä saadaan, mitä tilataan.
Kokoomuspoliitikkojen omat ja kotimaiset bisneskumppanit takovat rahaa suomalaisilla palveluilla, ja kärsiä saa Suomen kansa, ja ensi sijassa vanhukset. Kaikenkarvaiset Attendot, Mehiläiset ja Espire Caret rahastavat nyt jo vanhuksilla ja seuraavaksi perusterveydenhoidolla. Suuryritysten ihmiskauppaan rinnastettava toiminta on mennyt liian pitkälle.
Kokoomukselle ja keskustalle ei voida enää antaa minkäänlaista hallitusvastuuta edellisen varjolla. Jos äänestäjät eivät tätä nyt jo tajua, he voivat syyttää vain itseään tulevista seuraamuksista ja ahdingosta.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion luominen 2 MMS:n jälkeen oli saavutus, jota ihaillaan muissa maissa. Hyvinvointivaltiossa yhdistyivät liberalismin ja sosiaalidemokratian parhaat piirteet, minkä ansiosta Pohjoismaissa aineellinen vauraus ja oikeudenmukaisuus jakaantuivat kansalaisia tyydyttävällä tavalla.
Malli tunnetaan myös sosiaalidemokraattisena hyvinvointimallina, jonka oppeja sovelletaan Suomessa (po. sovellettiin) , Ruotsissa ja Tanskassa. Hyvinvointivaltion etujen piiriin kuuluvat kaikki kansalaiset tasapuolisesti. Tasapuolisuus saadaan tulonsiirroilla. Pohjoismaiselle mallille ovat tyypillisiä laajat julkisen sektorin rahoittamat ja tuottamat julkiset hyvinvointipalvelut, jotka ovat luonteeltaan universaaleja (= kaikilla oikeus palveluihin kansalaisuuden perusteella).
Hyvinvointivaltio perustui yhteiskunnan monopoliin mm. terveyspalveluiden tuottajana, palkkojen yleiskorotuksiin, kilpailulta suojattuihin elinkeinoihin ja maan tasapuoliseen aluekehittämiseen. Näillä ja monilla muilla keinoilla luotiin Pohjolaan Suomen ja Ruotsin kaltaiset kansalaisyhteiskunnat, jotka loivat vaurautta, tosin niukkaa, tasaisesti eri yhteiskuntaryhmille.
Kokoomus perustelee yksityistämistä julkispalvelujen tuottavuuden parantamisella ja kustannustehokkuudella, joka onnistuu vain yksityisellä palveluntuotannolla. Totuushan on se, että nykyiset verorahat eivät riitä ylläpitämään nykyisenkaltaista palvelurakennetta. Tilanne tulee entisestään pahenemaan suurten ikäluokkien eläköityessä ja siirtyessä vanhuspalvelujen ja terveyspalvelujen suurkuluttajiksi. Jotain pitää tehdä, mutta valittu strategia oli huono.
Palvelut yksityistetään laadun kustannuksella, tai voitaneenko edes puhua laadusta, jos kyseessä on heitteillejättö. Jokin meni tässä ratkaisussa pahasti pieleen.
Terveyspalvelut on tarkoitettu niitä tarvitseville kuluttajille, ei niitä tarjoaville työntekijöille eikä myöskään palvelujen tuottajille eli omistajille. Kuluttaja on kansalainen, jolle tulee taata kohtuulliset ja edulliset palvelut eri sektoreilla. Ei se voi olla niinkään, että työntekijät ovat ensisijalla ja heidän työpaikkansa tulee taata, kuten sosiaalidemokraatit asian näkevät.
Terveyskeskukset luotiin aikoinaan kansalaisia varten. Tämä tulee muistaa. Nyt puretaan tehottomaksi ja kalliiksi käynyttä järjestelmää, koska nykyisellään järjestelmä on tuhoon tuomittu. Näin on annettu ymmärtää.
Poliitikot ovat antaneet likaisen työn yrityksille, jotka ovat haistaneet hyvätuottoisen bisneksen. Valitettavasti bisnestä tehdään työntekijöiden ja asiakkaiden kustannuksella. Jostakinhan sijoittajien on saatava nyhtäistyä pääomalleen tuotto.
Järjestelmä ei voi olla kalliimpi kuin nykyinen, jolloin ainut keino on kustannusten alentaminen, mikä heijastuu palvelujen tasoon. Lisäksi pääomasijoittajien tulee saada sijoittamalleen pääomalle tuottoa ja voittoa.
Ulkomaisten ketjujen tulo ei lopu tähän. Nyt on meneillään ketjuuntumisen ensi vaihe, jossa pienet yhtiöt muokataan ketjusopivuuteen. Pienyrittäjät taputtavat käsiään ja ovat onnellisia lyödessään elämäntyönsä rahoiksi. Osa yrittäjistä tekee kaupat vapaaehtoisesti ja osa näkee tulevaisuudessa kilpailutilanteen suurketjujen lomassa mahdottomaksi. Seuraavassa vaiheessa pitää kuvioon löytää uusi ostaja, joka on usein kasvoton ulkomainen sijoittaja. Kakkosvaiheen omistajat lyövät sijoituksensa omalta osaltaan lihoiksi (rahoiksi), ja peli jatkuu.
Jokainen vaihe haluaa pelistä kunnollisen voiton sijoittamalleen pääomalle esimerkiksi verosuunnittelun keinoin tai pikavoittoina nopeilla uudelleen myynneillä. En käytä tässä termiä veronkierto, koska aviopuolisoni on verotuksen asiantuntija eikä hän hyväksy ”veronkierto” -termiä. Yritykset tekevät lain sallimaa verosuunnittelua, eikä siinä ole näin ollen muuta väärää kuin eettisyyden ja moraalisuuden puute.
Kaikki on sallittua, mikä ei ole erikseen kiellettyä. Terveydenhoitopalvelujen yksityistämisessä on lisäksi kyse alihankkeistamisesta, jossa portaat ja ketjun pituus kerrostuvat. Prosessi muistuttaa hyvin paljon rakennustoiminnan alihankkeistamista, joka on johtanut vakaviin laatuongelmiin.
Edellä mainitussa ketjuttamisessa ja ketjuuntumisessa piilevät omat vaaransa. Jossakin vaiheessa jollekin jää musta pekka käteen. Yritysostot ovat kuin kuuma peruna, josta on päästävä mahdollisimman pian eroon. Se, jolle jää käteen musta maija tai pekka, kun kaikki muut ovat päässeet eroon korteistaan, häviää pelin. Musta pekka jäänee käteen ulkomaiselle suursijoittajalle, jota ei tippaakaan kiinnosta se, mitä palvelun operatiivisella tasolla tapahtuu. Mitä tässä vaiheessa on tehtävissä?
Ei mitään, sillä takaisinpaluuta ei ole. Valtion harjoittamasta terveyspalvelujen monopolista kehkeytyi ulkomaisten suursijoittajien monopoli, jonka tulee takoa omistajilleen voittoa, sillä muuten peli voi päätyä konkurssiin.
Putinin politiikkaa on usein parjattu hänen lyödessään stopin yksityistämiselle. Venäjällä katsotaan osa talouselämästä ja teollisuudesta strategisesti tärkeäksi, ja sinne ei päästetä yksityisyrityksiä, varsinkaan ulkomaisia, häärimään. Se, ketkä valtionyritysten taustalle häärivät, onkin sitten toinen asia.
Yksityistämisellä on omat etunsa ja haittansa. Uusia aloja yksityistetään kiivaalla tahdilla. Mielenkiinnolla odotan tiestön ja rautatiejärjestelmän yksityistämistä. Tiestön yksityisestä ylläpidosta on monella jo kokemuksia. Kaikki alat eivät sovellu yksityistämiskiiman kohteeksi. Tässä suhteessa täytyy yleisellä tasolla olla Putinin kanssa samaa mieltä.