Maanatain 29.5. Koillissanomissa joku Meille soitettiin -palstalla oli pahoittanut mielensä politikoivista ”kirkonmiehistä”. Ihmettelin ensin pitkään, ketä hän mahtoi tarkoittaa. Tuomo Törmänen kirjoittelee kyllä suhteellisen usein, mutta hän kirjoittelee enimmäkseen kirkon asioista, eikä juuri ainakaan puoluepolitiikkasta. Muut näkyvät Koillismaan kirkonmiehet eivät juuri kirjoittele muuta kuin tiukasti uskonnollisista asioista. Niinpä päähäni pälkähti: ”Hyvät ihmiset, tuo onnetonhan tarkoittaa minua!.” Hän pitää minua politikoivana kirkonmiehenä pelkästään siksi, että minulla on rovastin titteli ja kirjoitan politiikasta.
Minä en kyllä katso olevani enää kirkonmies yhtään mitenkään. En saa sieltä sentin hyrrää, en vaikuta mitenkään sen tapahtumiin, en osallistu sen hallintoon. Ainoa mihin osallistun, on seurakunnan vapaaehtoistoiminta. Laulan veteraanimieslaulajissa, pidän miestenpiiriä, raamattupiiriä ja rukouspiiriä. Niissä ei juuri politiikasta puhuta, vaikka mikään ei kyllä estäisi puhumasta, puhutaanhan siellä kaupasta, maanviljelystä ja urheilustakin, eikä politiikka niitä kummempi aihe ole.
Toisin sanoen, uhraan vapaa aikaani kirkon hyväkasi, tuhlaanpa sinne rahojanikin Sekö, että minulla on rovastin titteli, tekee minusta kirkonmiehen? Tehköön vain, mutta ei se minun sananvapauttani voi estää.
Minä olen ollut pappi vasta vuoden 1989 joulukuusta, sen sijaan historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon lehtori minä olen ollut vuoden 1961 syyskuusta. Toisin sanoen, minä olen ammatikseni sekä seurannut politiikkaa että opettanut sitä suurimman osan elämääni. Olenko minä saatuani rovastin nimen arvon tullut jotenkin arvottomaksi tai kelvottomaksi käsittelemään politiikkaa.
Kovin monilla ihmisillä on täysin nurinkurinen käsitys politiikasta. Monien mielestä se on jotenkin niin saastaisia tai likaista, ettei se voi kuulua uskontoon eikä seurakuntaelämään. Miten niin ei? Se on aina sinne kuulunut ja tulee kuulumaan, sillä eihän politiikka ole sen kummempaa kuin yhteisten asioiden hoitamista. Raamattukin sisältää politiikkaa lähes kannesta kanteen, puolueitakin siellä esiintyy. Aivan toinen asia on, että ketään ei saa syrjiä eikä erotella poliittisen mielipiteen perusteella. Se olisi kerrassaan väärin ja epäkristillistä.
Kirkonmiehen osallistuminen aktiivisesti itse politiikkaan ei sekään olisi mitenkään kiellettyä eikä väärin, ja sitä on tehtykin iät ja ajat, nimittäin luterilaisella puolella. Sen sijaan ortodokseilla on tässä toisenlainen kanta ja käytäntö. Sikäläinen pappi joutuu jättämään virkansa siksi aikaa, kun on politiikassa. Kyllä tämäkin kanta puolustettavissa on. Aina on vaara, että poliittinen ja kirkollinen toiminta kytketään toisiinsa. Kun minut vihittiin papiksi, jätin poliittisen toiminnan pois sekä puolue- että kunnallispolitiikassa, mutta en seurakunnassa.
Mitä tulee niin kutsuttuun politiikan likaisuuteen, niin sehän on täysin kiinni siihen osallistuvista ihmisistä. Näinhän on kaiken inhimillisen toiminnan laita. Liiketoiminta voi olla likaista, urheilu voi olla likaista, tieteellinen elämäkin voi olla likaista, taiteellisesta puhumattakaan Suomalainen politiikka yleensä on keskimäärin varsin puhdasta eurooppalaisenkin mittapuun mukaan, ja pääasiassa siksi, että meillä on vapaa ja valpas tiedotusvälineistö. Kuusamolaisesta kunnallispolitiikasta minulla jäi sellainen kuva, että se oli sittenkin aika avointa ja kohtuullisen rehellistä. Yksityiskohdissa toki ylilyöntejä sattui, mutta kyllä niistä myös puhuttiin. Törkyä ei pimitetty, eikä lakaistu maton alle.
Siis, arvoisa mielensä pahoittanut ystäväni, mikäli tarkoitit minun poliittisia kirjoituksiani, kirkolla eikä Kuusamon seurakunnalla ole mitään tekemistä niiden kanssa. Eivät ne liioin heijasta mitenkään minun uskonnollisia mielipiteitäni.
Seppo Ervasti
