Poro näyttää saaneen Kuusamossa ja varsinkin Kuusamon kaupungin alueella pyhän eläimen roolin, joka on rinnastettavissa hindujen pyhään lehmään. Porot saavat käyskennellä vapaasti ihmisten pihoilla, seikoskella apaattisena ajoteillä, tunkeutua varastotiloihin ja virtsata minne sattuu. Lieneekö pyhä poro jo yrittänyt asiakkaaksi Kuusamo hotelliin tai Prisman ruokaosastolle? Kukaan ei näytä puuttuvan näiden maattomien eläinkultien menoon, vaikka niillä on väritunnisteiset poletit korvissaan.
Voisi luulla, että porosta on tullut eräänlainen uskonnollinen eläin kuten hinduismissa. Lehmää pidetään hindulaisuudessa pyhänä eläimenä, yltäkylläisyyden ja hedelmällisyyden symbolina. Hindut kunnioittavat lehmää matriarkaalisena hahmona ja yhdistävät sen Äiti Maahan. Lehmä ei ole varsinaisesti palvonnan kohde, mutta sitä kohdellaan kunnioittavasti. Naudanlihaa ei syödä ollenkaan, joten tässä poro tekee poikkeuksen.
Intiassa lehmä tarjosi maitotuotteita ja lantaa pelloille, minkä vuoksi se nähtiin eräänlaisena maan äitihahmona. Porojen lannoitusvaikutus on ristiriitaista ainakin silloin, kun kohteena ovat ihmisten verannat ja autotallit. Eivät taida kirkonkylän herrasnaiset enää juosta porojen perässä ja kerätä papanoita kuten Etelä-Suomessa hevoskakkareita – siis ennen vanhaan.
Poron maitoa ei toistaiseksi hyödynnetä. Historia osaa kertoa kuitenkin sen verran, että kuusamolaiset poroisännät ottivat lappalaisia aikoinaan porovahdeiksi, mutta tämä loppui siihen, että kuusamolaiset epäilivät lappalaisten juovan poroilta maidot. Palkolliset saivat palata Lapin perukoille kimpsuineen kampsuineen. myös kirkonkirjat todistavat tämän.
Hindulehmien maidolla uskotaan olevan puhdistavia vaikutuksia, ja lehmän eri tuotteita – maito, juusto, voi, virtsa ja lanta – käytetään uskonnollisissa seremonioissa. Lehmän virtsaa, kuten yleensäkin virtsaa, käytetään myös lääkinnällisiin tarkoituksiin. Virtsan ureaa käytetään myös kosmetiikassa sen kosteuttavien ja kuorivien ominaisuuksien ansiosta.
Muinaisessa Roomassa virtsaa käytettiin hampaiden valkaisuun. Sillä kurlattiin kuin suuvedellä. Valkaiseva vaikutus perustui virtsan sisältämään ammoniakkiin.
Poron sarviuutteella on staminaa (mieskunto) kohottava vaikutus kuten myös kiveksillä. Tuttavani vei aikoinaan suuren erän poron kiveksiä Etelä-Koreaan ja rikastui Erikssonin työmatkallaan sopivasti. Paljon olisi vielä innovoitavaa porossa, kunhan vain toimeen ryhdytään. Pelkkä kota ja lapinmekko päällä hyppely ei ehkä innosta kaikkia – idea perustuu Kanarian perinteisiin possujuhliin. Uudenlainen terveysmatkailu idän rikkaille impotenteille poronkivesjuomineen, sarviuutteineen ja lumi-igluineen revontulien räiskeessä yön tunteina saisi miehen kuin miehen halut nousemaan. Lumelääkitys on yhtä tehokasta kuin oikea lääkitys uusimpien lääketieteellisten tutkimusten mukaan.
Poron alkukantaisiin tehtäviin kuului kulkupelinä toimiminen. Talvisaikaan pulkka perään ja menoksi. Porokyydillä moni kuusamolainen, jos oli varaa, ajeli Ryssänrannalle keväisin kevätkalaan vielä 1800-luvulla. Pororaidat vetivät rahtia Vienasta 1900-luvun vaihteessa ja sotatarvikkeita 1. maailmansodan aikana Ouluun, josta sotamateriaali toimitettiin rautateitse Pietarin kautta sotarintamalle.
Poroajelusta on tullut merkittävä liiketoiminnan muoto myös Kuusamossa. Tosin koira-ajelu on helpompaa ja varmempaa. Pitää kuitenkin muistaa, ettei jokamiehen oikeus koske kaupallista ajelua. Omaksi huvikseen saa lain mukaan ajella naapurin mailla, mutta järjestetty toiminta ei kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin. Jokamiehen oikeuksiin kuuluvat myös ratsastaminen, marjojen poimiminen, uiminen, yöpyminen, pilkkiminen ja niin edelleen – kunhan toiminta ei ole järjestettyä tai kaupallista.
Porot ovat ilmeisesti sisäistäneet ”jokaporon” oikeudet Kuusamossa. Porot kulkevat kaupunkialueella vapaasti, paskovat ja kusevat ihmisten patiot, syövät istutukset, ahdistelevat ihmisiä ja uutena itsemääräämisoikeutenaan nyhtävät ja kaivavat perunat penkeistä. Jonkinlaista listaa voisi pitää näistä häirikköporoista ja lähinnä niiden omistajista, jotta vastuu saisi aikaiseksi omantunnon tuskia tai kenties jopa toimintaa omistajissa. Nykyinen välinpitämättömyys ei ole lain mukaista, joten asialle tarvitaan vähintäänkin kansalaisliikettä.
Poro-ongelmien asianmukaisella hoidolla joku voisi jopa mennä eduskuntaan ensi keväänä. Nykyiset ehdokkaat eivät oikein ymmärrä kansan syvien rivien haasteita, huolia ja ongelmia. Vastaus ei voi olla se, etteivät porot minua haittaa tai että tonttini on aidattu. Tuollaisia sammakoita suustaan laukonut ihminen on naiiviuden perikuva.
Siis ihmisetkö pitäisi aidata? Juuri nousi kohu ja peräti oikeusasiamies puuttui asiaan sen vuoksi, että lapsia on pidetty aidattuna pinnasängyissä. EU kieltää moisen toiminnan. Tähän mainittuun kohuun voisi todeta, että asioiden tärkeysjärjestys tässä maassa on keikahtanut aivan päälaelleen. Tuntuu, että elämme Bimbolandiassa, jossa viranomaiset hyörivät lillukanvarsissa, poliitikkoja huolettavat globaalit haasteet ja kansanedustajia eivät kiinnosta tippaakaan oman äänestäjäkunnan huolenaiheet. Kansan unohtaminen nostaa esiin populismin ja luo pohjaa ääriliikkeille. Historia on todistanut tämän moneen kertaan, eikö totta?
Baabelin mäen ajatushautomolla
