Olemme saaneet viime aikoina toistuvasti kuulla poromiesten syyttelyä siitä, kuinka petomatkailu alkaa olla syyllinen kaikkiin poronomistajiin kohdistuviin ongelmiin. Viimeisin näiden väitteiden esittäjien rimanalituksista saatiin Oivangin paliskunnan edusmieheltä (Juha Kujalalta).
Nyt on kohteeksi otettu myös Kuusamon kesämatkailu. Normaalistihan vastassa ovat olleet kaivokset, rautatiet, tuulimyllyt, metsänhakkuut, koiravaljakkoretket ja yleensä kaikki sellainen toiminta, joka poronomistajan korvauksiin tottuneessa vilkkaassa mielikuvituksessa voi aiheuttaa mahdollisuuden vaatia toimijalta tai yhteiskunnalta (eli veronmaksajilta) rahaa.
Petomatkailusta riippumatta koko Venäjän valtakunnan puoleisella rajavyöhykkeellä on suuri alue, joka toimii karhujen lisääntymisalueena. Tuolla käytännössä lähes rauhoitetulla alueella karhukanta rajanpinnassa on moninkertainen verrattuna Suomeen niin, että se puskee kaiken kannankasvunsa Suomen puolelle ja tämä on syypää Suomen itärajan suurempaan karhukantaan.
Nykypäivän poron”hoito” on suurelta osin itse syypää omiin ongelmiinsa.
Porot hakeutuvat ihmisasutuksen pariin useiden eri seikkojen takia: - poroja on liikaa jolloin talvilaitumet ovat kuluneet loppuun ja normaalia laidunkiertoa ei voida toteuttaa. - 80 -luvulla alkanut talviruokinta on totuttanut porot hakeutumaan ihmisten pariin, koska sieltä saa ruokaa. Se on myös muokannut porosta puolitollon kotieläimen, joka ei enää ymmärrä pelätä petoja. - suurin syypää on poronomistajien välinpitämätön asenne muuta yhteiskuntaa kohtaan eli poronomistajat vähättelevät eivätkä pyri estämään porojen aiheuttamia vahinkoja.
Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevin vaihtoehto on rajoittaa vapaa poronhoito saamelaisalueelle ja tukea muualla tarhoissa tapahtuvaa poronlihan tuottamista niillä verovaroilla, jotka nyt ohjataan porotalouteen erilaisina kymmenien miljoonien korvauksina.
Tiedoksi kaikille poronomistajille täällä eteläisellä poronhoitoalueella, että maailma on muuttunut ja poronhoidon tulee muuttua sen mukana.
Poronhoidon pahin vihollinen näyttää olevan poronomistaja itse, joka lyhytnäköisessä oman edun tavoittelussaan luo aivan turhaa vastakkainasettelua muita tässä maassa toimivia elinkeinonharjoittajia kohtaan.
Suomessa on petomatkailua harjoitettu nyt reilut kolmekymmentä vuotta, ilman valtion tukea, ja sinä aikana yksikään ihminen ei ole tuon toiminnan seurauksena loukkaantunut saati joutunut karhun tappamaksi.
Mutta miten on porotalouden laita. Tuona aikana tilastojen mukaan kymmenien tuhansien porokolareiden seurauksena on loukkaantunut suuri joukko ihmisiä. Lisäksi pysyvästi vammautuneita ja kuolleita on useita. Kysymys kuuluukin sinulle poronomistaja: montako loukkaantunutta, pysyvästi vammautunutta ja kuollutta ihmistä olet valmis uhraamaan poronhoitamattomuuden alttarille?