Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Ra­han­pe­sua vai mitä?

Suomalaiset heräsivät viikonvaihteessa eriskummalliseen Turun saaristossa toteutettavaan operaatioon. Hämmästystä herätti lähinnä operaatio laajuus mainitussa kontekstissaan. Muutaman miljoonan rahankierto, mahdolliset veropetokset ja laiton työvoima tuskin oikeuttavat mainitunlaisen suuroperaation käyttöön sinänsä. Jos tämä olisi yleinen käytäntö, poliisivoimat, krp yms. viranomaistahot olisivat todella työllistettyjä. Suuretkin talouskuprit ja veronkierrot on hoidettu muilla keinoilla. Ken uskonee medialle syötettyä selitystä, uskokoot. Heitä lienee vähän.

Toinen ihmetyksen aihe oli Eestissä toimiva ruotsalainen pankki (Danske Bankin Viron tytäryhtiö), joka on harjoittanut rahanpesua miljardien dollareiden edestä viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tämäkään tapaus ei ole ainutlaatuinen, mutta suuruudeltaan poikkeuksellinen.

En aio puuttua todellisiin Turun operaation syihin vaan itse mainittuun rahanpesuun ja sen mekanismeihin. Terminologia ja käsitemäärittely ovat aina haasteellista eli se, mistä puhutaan. Esimerkiksi termin veronkierto käyttö on ongelmallista, sillä kyseessä on lähes aina yritysten harjoittama verosuunnittelu. Verosuunnittelua tehdään sallitun lainsäädännön puitteissa.

Rahanpesu-termin arvellaan syntyneen Yhdysvalloissa kieltolain aikaan, jolloin alkoholin laittomasta myynnistä koituvat tulot oli peiteltävä. Yksi menetelmä oli pesuloiden käyttäminen rahan alkuperän häivyttämisessä. Rahat ns. pestiin ja pesulatoiminta kukoisti.

Euroopan Unionissa herättiin rahanpesun ongelmiin 1990-luvun alussa huumerikollisuuden kasvun myötä. Toimenpiteisiin kuului pankkien ja vastaavien raha- ja luottolaitosten velvollisuus selvittää asiakkaiden henkilöllisyys ja säilyttää tiedot henkilöllisyydestä ja tilitapahtumista vähintään viisi vuotta asiakassuhteen lakkaamisesta. Velvoitteisiin kuului myös epäilyttävistä liiketoimista ilmoittaminen viranomaisille. Terrorismin rahavirrat lisäsivät pankkijärjestelmien tiukempaa kansainvälistä kontrollia.

Rahanpesulla tarkoitetaan rikollisella toiminnalla hankitun omaisuuden alkuperän peittämistä tai häivyttämistä. Rahanpesun kohteena olevat varat voivat olla peräisin mistä tahansa laittomaksi katsottavasta toiminnasta kuten huume-, ihmis-, prostituutiokaupasta, petoksista, luottokorttihuijauksista jne. Rahanpesun kohteena voivat olla myös verotuksen ulkopuolelle jätetyt varat. Uutena rahanpesun tarkoituksena on terrorismin rahoitus. Terrorismin rahoitukseen käytettävät varat eivät ole alkuperältään aina rikollisin keinoin hankittuja, sillä terrorismiin kanavoidut varat voivat olla myös laillista rahaa.

Huumerahan lisäksi pankkijärjestelmään tuli myös muulla rikollisella toiminnalla hankittuja pääomia, joiden liikkeitä haluttiin myös vaikeuttaa. Rikollisrahan pääsy kansainväliseen pankkijärjestelmään mahdollistaa ns. rahanpesun, jolla rikollinen raha sananmukaisesti pestään virallisessa pankkijärjestelmässä erinäisin operaatioin puhtaaksi eli viralliseksi rahaksi. Rahanpesun estämistä pidetään yhtenä tehokkaimmista keinoista vastustaa järjestäytynyttä rikollisuutta ja nyt myös terrorismia. Terrorismi vaatii rahoitusta siinä kuin mikä tahansa muu toiminta. Rahanpesu edellyttää kansainvälistä pankkitoimintaa, jolla häivytetään rahan alkuperä. Rahanpesun estäminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä pankkien, poliisien ja tulliviranomaisten välillä. Tulliviranomaisten mukanaolo on tärkeää siksi, että rahanpesu kytkeytyy myös kansainväliseen kauppaan. Tavaravirroilla tai olemattomilla tavaravirroilla ja laskutuksella voidaan arvoja siirtää rajojen yli. Kyseessä on verosuunnittelu (”veronkierto”).

Perinteinen, mutta hankala ja riskialtis rahanpesun muoto on rahan salakuljetus. Rahaa voidaan kuljettaa seteleinä, shekkeinä, arvopapereina ja velkakirjoina. Suurten rahamäärien kuljettaminen on hankalaa, sillä setelit painavat suurina määrinä jo huomattavan paljon. Rahavarojen kuljettaminen maasta toiseen EU-alueella edellyttää ilmoitusta tullille, jos vienti tai tuonti koskee vähintään 10 000 euroa.

Euroopan Unionissa ilmoitusvelvollisuus on laajennettu koskemaan rahaliikenteen ohella myös kiinteistövälittäjiä, tilintarkastajia, kirjanpitäjiä ym., sillä laiton raha halutaan usein muuttaa myös muuksi kuin rahaksi. Kiinteistökauppa on eräs pimeän rahan sijoituskohde, sillä kiinteistöissä raha säilyttää arvonsa ja muuttuu viralliseksi omaisuudeksi siinä vaiheessa, kun kiinteistö siirtyy ostajan nimiin. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin ovat tulleet huutokauppakamarit ja muut arvotavaroiden välittäjät, jos kauppa koskee vähintään 15 000 euron käteiskauppaa, sekä kasinot, joiden on tunnistettava asiakkaansa, jos tämä ostaa tai myy pelimerkkejä vähintään 2 000 eurolla.

Rahanpesussa voidaan erottaa kolme vaihetta: uittaminen, häivyttäminen ja integrointi. Uittaminen tarkoittaa likaisen rahan siirtämistä viralliseen pankkijärjestelmään. Uittamiskeinoja on monia ja tämä vaihe on rahanpesun vaikein vaihe. Likainen raha talletetaan viralliseen pankkijärjestelmään. Suurten summien tallettaminen on vaikeaa, sillä nykyisin pankkien velvollisuutena on selvittää ensinnäkin asiakkaan henkilöllisyys (tunnistaminen) ja lisäksi tietyn rajan ylittävistä talletuksista on pankilla ns. ilmoitusvelvollisuus.

Perinteisiä likaisen rahan uittamisjärjestelmiä ovat yritystoiminnan muodot, joissa käsitellään runsaasti käteistä rahaa ja joissa raha tulee suurelta yleisöltä ilman kuitteja, kuten ravintolat, parturit, pesulat yms. palvelun tarjoajat. Näihin rahavirtoihin voidaan ujuttaa laitonta rahaa pienehköjä määriä, mutta menetelmä on varsin työläs ja hidas. Huumeraha voidaan tallettaa pankkiin tileille pieninä erinä, joita ei tarvitse ilmoittaa viranomaisille. Tallettajat saavat toimeksiannon diileriltä ja palkkion vaivoistaan. Talletukset voi tehdä myös yksi henkilö pienellä aikaviiveellä, mutta summat eivät ylitä kuitenkaan ilmoitusvelvollisuusrajaa.

Länsimaissa ongelma on usein päinvastainen, sillä raha pitäisi saada kirjanpidon ulkopuolelle verottajan ulottumattomiin. Rahan häivyttämiseen virallisesta järjestelmästä soveltuvat samat alat kuin varojen uittamiseen. Häivyttämisessä voidaan käyttää lisäksi tekaistuja tositteita, palkanmaksua ”kuolleille sieluille” ja kaksoislaskutusta sekä ulkomaankaupassa yli- tai alihinnoittelua (ns. siirtohinnoittelu).

Häivyttäminen tarkoittaa rahavarojen siirtoa tililtä toiselle maasta toiseen. Tilisiirtojen lisäksi häivyttämiseen kuuluu tilimuotojen vaihtamista, siirrettävien summien pilkkomista ja uudelleenkoostamista sekä varojen muuttamista eri valuuttoihin. Häivyttämisoperaatioihin voi kuulua myös erilaisten arvoesineiden, kuten timanttien, kiinteistöjen, veneiden ja taiteen, hankkiminen ja myyminen edelleen. Kansainvälisen rahanpesun estojärjestelmän pitäisi pystyä periaatteessa jäljittämään kaikki tapahtumat, sillä tilisiirrot ja kaupat ovat tietojärjestelmissä, kuten laki vaatii, mutta ketjun selvittäminen onkin sitten jo työläämpi operaatio.

Integraatiovaiheessa raha muuttuu viralliseksi rahaksi. Kierrettyään riittävän kauan kansainvälisessä pankkijärjestelmässä, voidaan varat investoida jossakin vaiheessa. Raha voi tulla investointina johonkin projektiin tai teollisuuskiinteistön tai muun kiinteistön hankintana. Likainen raha sijoitetaan mielellään kiinteään omaisuuteen, sillä näin taataan varojen säilyminen ja toisaalta investoinnin laittomuuden toteaminen voi olla äärimmäisen hankalaa, koska rahan alkuperää ei pystytä selvittämään.

Eräissä maissa tallettajien suoja ja nimettömyys taataan. Raha ei luonnollisestikaan jää näihin maihin. Toiminta on rinnastettavissa veroparatiiseihin, joissa pientä avaus- ja vuosimaksua varten voi perustaa pöytälaatikkoyrityksen. Kun yrityksiä tai tilejä on riittävän paljon, muodostuu kokonaisuudesta huomattavan tuottoisa liiketoiminnan muoto ko. maissa. Offshore-maihin luetaan kuuluvaksi mm Bahrain, Cayman saaret, Bahama, Antillit ja Panama.

Tuskinpa ruotsalaispankki kaatuu Viron rötöstelyyn, ellei Yhdysvallat aseta pankkia dollarikauppaboikottiin (USD blokki). Tapausten taustalta löytyvät usein venäläiset tahot, jotka siirtävät varojaan turvasatamiin pahan päivän varalta. Turun tapaus on minimalistinen ja tuskinpa kyseessä on edes sellainen rötöstely, joka aiheuttaisi mainituille perusteilla ko. operaatiot.

Euroopan Unionissa ilmoitusvelvollisuus on laajennettu koskemaan rahaliikenteen ohella myös kiinteistönvälittäjiä, tilintarkastajia, kirjanpitäjiä ym, sillä laiton raha halutaan usein muuttaa myös muuksi kuin rahaksi.
Huumerahan lisäksi pankkijärjestelmään tulee myös muualla rikollisella toiminnalla hankittuja pääomia, joiden liikkeitä halutaan myös vaikeuttaa
Mainos
Koillissanomien pelit

Pelaa Koillissanomien digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen