Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Ruka Stadium in­ves­toin­ti ja seu­ra­lii­kun­nan re­mont­ti – kil­pa­ur­hei­lun ja har­ras­tus­lii­kun­nan eriy­ty­mis­tä on vah­vis­tet­ta­va

Kuusamon kaupungin päättäjät painivat parhaillaan merkittävän ja monenlaisia tunteitakin nostattavan Ruka Stadium-hankkeen kimpussa. Rakennettava monitoimihalli ja valmennuskeskus oheistoimintoimintoineen tukisivat Ruka Nordicin puitteita ja kehittymistä, Rukan alppi-ja friski-akatemian toimintaa sekä alueen vetovoimaa ja matkailua. Investointi on todella huomattava ja se jatkaisi osaltaan Rukan alueen ja hiihtostadionin 2000-luvun alussa käynnistettyä määrätietoista kehittämistä. Kaiken kaikkiaan liikunta-ja urheilutoiminnan puitteet ovat Kuusamon alueella todella hyvät ja monipuoliset.

Liikuntaympäristön lisäksi näkökulma urheiluseuratoiminnan tilaan. Urheiluseuroissa tehdään merkittävää liikunta- ja kasvatustyötä lasten ja nuorten parissa. Kuusi kymmenestä 9–15-vuotiaasta harrastaa urheiluseuroissa. Seuraliikuntaan osallistuvien nuorten määrä kuitenkin putoaa jyrkästi jo 13–14 ikävuoden jälkeen. Onko urheilun sisäisessä logiikassa ja rakenteissa sellaista, joka työntää nuoria pois sen parista? Tuloshakuinen ja kilpaorientoitunut liikunta näyttää jakavan nuoria harrastajia. Osa jatkaa seuraliikunnassa yhä tiiviimmin. Osa lopettaa tai liikkuu vain harrastusmielessä. Kolmannes nuorista lopettaa seuraliikunnan sen liiallisen kilpailuhenkisyyden vuoksi. Nuorten urheiluharrastuksista luopuminen on yhteiskunnallisestikin merkittävä aihe.

Liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen painottaa, että urheiluseuratoimintaa leimaa tyypillisesti kurinalaisuus, tavoitteellisuus, vahva kilpailuhenkisyys sekä kilpailu edustus- ja pelipaikoista. Ne eivät ole yhtä innostavia piirteitä kaikkien nuorten mielestä. Mikäli nuori ei koe urheilua riittävän kiinnostavaksi, hän luopuu siitä ja varaa aikaa muulle tekemiselle. Seuraliikunnassa on yhä kasvava joukko 13–15-vuotiaita nuoria, joilla menestymisen tarve vähenee ja elämyksellisyys, relahakuisuus ja hengailu motiiveina voimistuvat. Huomiota tulee kiinnittääkin enemmän lasten ja nuorten omaan kokemusmaailmaan harrastusten motiivina.

Joka viides nuori lopettaa seuraliikunnan, koska jää ryhmässä ilman ystäviä tai tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Tutkimusnäyttöä on myös hyvän valmentaja-urheilijasuhteen merkityksestä. Valmentajien ja joukkuetovereiden havaittiin vaikuttaneen eniten nuorten lopettamiseen. Lapsen ja nuoren tulee kokea harrastaessaan liikuntaa, että hän kehittyy ja on siinä hyvä. Vähän liikkuvilla nuorilla on selvästi huonompi kuva omista liikuntataidoistaan ja fyysisestä minäkuvastaan kuin liikunnallisilla nuorilla. Koettu liikunnallinen pätevyys laskee 11-vuotiaista 15-vuotiaisiin. Joka neljäs nuori lopettaakin seuraliikunnan, koska ei koe itseään tarpeeksi hyväksi. Jokaisen nuoren, riippumatta kyvyistä ja taustoista, olisi saatava liikunnasta onnistumisia ja pätevyyttä edistäviä kokemuksia. Ne vahvistavat myös myöhempää liikunta-aktiivisuutta.

Kilpaurheilun ja harrastusliikunnan eriytymistä on vahvistettava. Seurojen tulee olla vetovoimaisia niille, joille kilpailu ja huipulle pyrkiminen on tärkeintä ja niille, jotka haluavat harrastaa kaveriensa kanssa liikunnan tuottaman ilon, yhdessäolon ja virkistyksen vuoksi. Kohtuutonta lasten kilpailemista ja turnauksiin osallistumista on karsittava. Lasten ja nuorten parissa työskentelevien seuratoimijoiden, ohjaajien ja valmentajien osaamista on selkeästi vahvistettava. Keskittyminen lajitaitojen opettamiseen ja kilpailemiseen ei suinkaan riitä. Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee osaavan ja koulutetun valmentajan. Tämä tavoite on merkittävä haaste lajiliitoille ja erityisesti seuroille.

Pauli MiettinenKirjoittaja yhteiskuntatieteiden lisensiaatti ja liikuntatieteiden maisteri Kuusamosta, väitöskirjatutkija Lapin yliopistossa.