S:n numerossa 200 17.10.19 oli artikkeli Ruokamojärven niemessä sijaitsevista kuopista. Pitäisi tietysti nähdä kuopat luonnossa voidakseen mitään varmaa sanoa, mutta jo kuvaa vilkaisemalla voi aikamoisella varmuudella päätellä, etteivät kysymyksessä olevat kuopat ole lappalaisten eli saamelaisten hautoja. Niitä ei missään tapauksessa voi verrata Kalmanniemen hautaan. Metsäsaamelaisten hautaustapa oli hyvin arktinen. He hautasivat vainajansa ihan maan pintaan, hädin tuskin routarajaan. Maastossa näitä hautoja ei juuri erota, sillä he peittivät ne vain turpeilla ja risuilla. Niinpä, jos haudasta ei ole jäljellä luurankoa eikä esineitä, sitä ei maastossa juuri havaitse.
Kalmanniemi on aivan omanlaatuisensa löytö. Siitähän kertoo ensiksikin nimi. Kalma tarkoittaa kuolemaa ja niemeen liittyy perimätieto, että sieltä on löydetty lapinmiehen luuranko, ja sen mukana lapinrumpu eli kannus arparenkaineen. Koska niemessä oli myöhemmin runsaasti käärmeitä, mikä oli harvinaista Kuusamossa, paikkaan liittyi myös perimätieto, että siellä oli noidan hauta, ja että noita oli kuollessaan noitunut paikalle käärmeitä saadakseen levätä rauhassa. Lapinnoidat haudattiin tavallisesti joko yksinäiseen saareen tai niemeen, erikseen kaikista muista vainajista. Lapinmies hautasi tavalliset vainajansa asumuksensa läheisyyteen, sillä hän halusi olla jatkuvasti tekemisissä vainajiensa henkien kanssa, mutta noidan henkeä pelättiin; hänen täytyi saada levätä rauhassa.
Pelkästään tuon kuvan perustella arvelisin, että kysymyksessä ovat uudisasukkaiden väliaikaiset haudat. Sellaisia oli kahdenlaisia, joko kesähautoja tai rospuuttohautoja. Kesähautaan vainaja haudattiin myös joko saareen tai niemeen kesäajaksi odottamaan talvikeliä, jolloin hänet vietiin kirkkomaahan. Rospuuttohaudassa vainaja lepäsi vain kelirikon ajan, jonka ohimentyä hänet kuljetettiin kirkkomaahan. Koska kuusamolaiset uudisasukkaat elivät suurperheittäin yksinäistaloutta kaukana naapureista, saattoi käydä niin, että kulkutauti tappoi koko perheen, niin ettei vainajien siirtäjää enää löytynyt, silloin väliaikaisesta haudasta tulikin lopullinen, ja pappi kävi heidät siunaamassa sijoilleen..
Koska kysymyksessä on niemi, pieni mahdollisuus olisi sellainen, että kyseiset kuopat olisivat peurakuoppia. Lapinmiehet järjestyivät syksyisin suuren peuranajon. Silloin he kaivoivat aika syviä peurakuoppia joko niemeen tai kannakseen ja ajoivat peuroja niihin. Haudan pohjalla oli tavallisesti terävä seiväs, johon peura pudotessaan lävisti itsensä. Tätä mahdollisuutta pidän tässä tapauksessa aika vähäisenä, koska haudat näyttävät kuvan mukaan olevan aika lähellä toisiaan.
Museonjohtajan arvio, että kysymyksessä olisi kalapurnu eli säilytyspaikka on tietysti sekin yksi mahdollisuus, mutta varsin vähäinen. Ensiksikin maanalaiset hautapurnut, mikäli niitä oli, olivat yleensä talon lähellä, eikä niitä ollut noin monta. Sitä paitsi kuusamolaiset harrastivat enemmän patsaspurnuja, jotka olivat korkean ja tukevan seipään varassa ilmassa. Missään tapauksessa purnua ei rakennettu vainajien leposijojen lähelle, niin että ko. kuopat ovat joko hautoja tai varastoja, mutta ei molempia. Pelkästään kuvan perusteella pitäisin niitä väliaikaisina hautoina.