7. Yhteenveto: skritifinnien ja kaskenpolttajien maasta Koillis-Suomen keskukseksi
Vanhin Kuusamon seudulla vallinnut pysyvä kulttuurimuoto on pyynti- ja eräkulttuuri. Pysyvät jäljet siitä muodostavat Julman Ölky-Hossan kalliomalaukset. Kun vastaavaa on Äänisellä, voidaan päätellä näiden olevan samaa kulttuuripiiriä. Saamelainen kulttuuri Kuusamossakin olevine pyyntihautoineen kuulunevat samaan tai ainakin läheiseen kulttuurimuotoon. Roomalaisen kulttuurin keräämät tiedot pohjolasta parin tuhannen vuoden takaa kertovat, että kyseessä olivat finnit, fennit, skritifinnit. Ominaispiirteillään suomalaiset erottuivat muista pohjoisen kansoista. On selvää, että suomalaiset olivat yhteyksissä skandinaavisiin naapureihinsa.
Seuraava vaihe ovat viikinkiretket. Skandinaavit kävivät kauppaa ja ryöstelivät myös Suomen ja Bjarmlandian asukkaita. Kuusamosta tehdyt noin tuhannen vuoden taakse ajoittuvat raha- ja hopealöydöt osoittavat Kuusamon seudun asukkaiden kiinteistä yhteyksistä kaikkiin ilmansuuntiin.
Kuusamo on ollut luonnonoloistaan johtuen ”kahtaalle suuntautuva”, jopa ”neljän tuulen maa”.
Viikinkiretket ja kristinuskon tulo Suomeen niveltyvät yhteen. Ristiretkien myötä eteläinen Suomi nivottiin Ruotsin valtakuntaan. Pähkinäsaaren rauhan raja jätti karjalaisille väylän Pohjanlahdelle. Tätä tietä alkoi suomalaisväestöä siirtyä Karjalan kannakselta rajan yli Savoon ja Pohjanmaalle. Rannikkoseutu asututettiin Perä-Pohjolaan saakka jo myöhäiskeskiajalla. Kustaa Vaasan aikana asutus saavutti Oulujärven tienoon. Syntyivät vaikeat eturistiriidat venäläisten kanssa. Neljännesvuosisadan mittainen ”vanha viha” (1570-1595) oli hyvin tuhoisa Pohjois-Pohjanmaan maanviljelysväestön ja Vienan-Karjalan venäläisasutuksen kesken. Vihanpito päättyi Täyssinän rauhaan 1595, jolloin itäraja halkaisi Kuusamon ja jatkui Inarinjärvelle ja Varankiin.
Kuusamon talonpoikaisasutus lähti liikkeelle Kaarle XI:n Lapin asutusasetuksesta 1673. Kuusamon seurakunta perustettiin 1675. Kaskiasutus levisi nopeasti. Kuusamolaiset kaskimiehet kokivat olevansa ”kuninkaan miehiä”, joiden tehtävänä on vahvistaa omaa hyvinvointiaan ja laajentaa valtakuntaa. 1760-luvulla kuusamolaisten identiteetti ja itsetunto olivat niin vahvat, että he halusivat seisoa omilla jaloillaan ja turvata etunsa torniolaisten ja karjalaisen kaupan välissä. Kuusamo sai tullikamarin, rajaratsastajan ja rajavartioaseman.
Kustaa III aikaansai knihtisopimuksen kuusamolaisten kanssa 1789. Ruotuarmeijan pidosta vastapalveluksena kuusamolaiset saivat ikuisen omistusoikeuden pitäjän maahan. Kun Suomi joutui Venäjän vallan alle 1809 kuusamolaiset pitivät sinnikkäästi sopimuksesta kiinni. Isojako pantiin toimeen, mutta pientilallisetkin saivat perintömaata lisämaineen kuninkaan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.
Kun Suomen valtio v. 1850 kielsi kaskeamisen, kuusamolaiset anoivat 1859 kaskeamisen palauttamista sillä perusteella, että Ruotsin kuningas Kaarle IX oli sen heille antanut. Kun kuninkaan sijassa oli Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas, vedottiin nyt häneen. Autonomian aikana Kuusamon seurakunta soitti tunnollisesti kirkonkelloja keisariperheen juhlatapahtumien kunniaksi. Vasta sortokaudella 1890-luvulla keisari menetti ”petturuuden” myötä kuusamolaisten kunnioituksen.
Ruotsin valtion ja ruotsalaisten merkitys Kuusamolle on ollut välillistä, valtion päätöksistä johtuvaa. Kuusamoa asutettaessa 1600-luvulla hallinto- ja oikeuspaketti oli valmis. 1800-luvulla uusittiin paikallishallinto, suomen kieli nousi valta-asemaan 1860-luvulta alkaen. Säätyvaltiopäivät tulivat säännöllisiksi. Talouselämä nousi. Kansakoululaitos, kansallisuuusaate ja vanhoillislestadiolainen herätysliike uudistivat paikkakuntaa. Lestadioalaisuus oli Ruotsin perua, mutta Koillismaalla se sai omat kansalliset ja maakunnalliset erityispiirteensä. Suurlakko ja eduskuntauudistus toivat puolue-elämän paikkakunnalle. Se oli luonteeltaan vahvasti porvarillinen.
Ruotsalaiset tukkiyhtiöt vaikuttivat Kuusamon poliittiseen elämään. Alakitkalla 1906 ollut työlakko linjasi suuresti paikkakunnan poliittisen elämän muotoutumista.
Ensimmäinen maailmansota ja Suomen itsenäistyminen 1917 katkaisivat yhteydet Venäjälle. Kuusamo kärsi suuren taloudellisen iskun, joka heijastui myös maailmansotien väliseen elämään. Ruotsin kieltä puhuttiin paikkakunnalla. Lainasanoja jäi paikkakunnan kieleen. Toisessa maailmansodassa Kuusamo ja Salla menettivät sen aluelaajennuksen, jonka talonpojat olivat knihtisopimuksen perusteella raivanneet ja asuttaneet. Kummankin paikkakunnan elinolosuhteet heikkenivät niin, että suurille ikäluokille ei ollut työtä ja siksi knihtisoturien ja kaskenpolttajien jälkeläisistä tuhansia ihmisiä siirtyi 1970-luvulla ”käskijänsä ja kuninkaansa” luo Ruotsiin.
