Säälin tuntein olen seurannut keskustelua poronhoidossa Kuusamossa. Säälittää kaikki poromiehet, jotka ovat vuosien ajan olleet ryöpytettävänä lehtien palstoilla ammattinsa takia. Melkein voisi ruveta puhumaan jo vihapuheesta. Ei kehtaa kohta tunnustautua poromieheksi muutoin kuin ulkomaisille turisteille.
Säälittää ne harvat maanviljelijät, jotka näillä korkeuksilla yrittävät harjoittaa ammattiaan porojen laiduntaessa pelloillaan. Varsinkin näin sateisen ja huonon kesän jälkeen ei kaipaisi mitään maatalouden kannattavuutta verottavaa hävikkiä.
Säälittää myöskin ne tuhannet mökkiläiset ja omakotiasujat, jotka yrittävät istuttaa tänne kuulumattomia koristekasveja pihansa somistukseksi. Entä ne autoilijat, jotka vuodesta toiseen liikkuvat teillämme koko ajan varautuen mahdolliseen porokolariin, kun porot ruokailevat hoidetuilla valtateiden luiskilla. Tai vakuutusyhtiöt, jotka maksavat vahinkokorjauksia sekä porollisille, että porottomille.
Ainoita voittajia tuntuvat olevan enää ne matkailuyrittäjät, jotka kuorivat hyödyn poronhoitajien matkailulle järjestämästä ilmaisesta imagosta ja brändistä. Tai kaupunki, jonka kruununa on komeilee porovaakuna. Aita siihen ympärille edes hirtehisessä mielessä antaa aivan väärän signaalin Kuusamosta, vaikka se jonkinlainen henkinen aita tuossa Torangissa muinoin lienee ollut.
Itse olen jopa ehtinyt olla kiitollinen, että aikoinaan, 30-luvun lama-aikana kemijärveläisen tukkukauppias oli niin armollinen, että haki kotitaloni konkurssiin vieden maat ja mannut, talot ja porokarjat ihmisten maksamattomien kauppalaskujen takia.
Hyvin ymmärtää myös sen omalla nimellään julkisuuteen rohjenneen sympaattisen poromiehen tunteet, jonka mielestä poronhoito oli täällä ensin. Kuin myös maanviljelijän, jonka toimeentuloa verottaa porojen lisäksi, ehkä vielä enemmän maataloustuotteiden polkumyynti, epäedulliset sääolot, pakotteet ja muu hävikki.
Voisivatkohan kaikki asianosaiset istua yhteiseen pöytään rakentavassa hengessä miettimään, miten tämä negatiivinen asia saataisiin käännettyä vahvuudeksemme?
Aitaamista parempia vaihtoehtoja on viljalti, ellei tarkoiteta niiden viljelysten aitaamista. Sitähän poromiehet ovat tehneet vaihtelevalla menestyksellä. Ennen vanhaan kukin rakensi pystyaidan perunamaidensa, ryytimaidensa ja ohrapeltojen ympärille, kun karja kulki vapailla laitumilla. Muistaakseni kaikista pahinta oli, jos naapurin karja pääsi omaan peltoon. Oma karjahan vain lypsi paremmin seuraavina päivinä.
Nyt digitaaliaikana ei ole mikään ongelma kehittää esim. sellainen sovellus (tietokoneohjelma), että porolle laitetaan sensori, joka kertoo, missä se Petteri milloinkin menee. Karttoihin olisi ohjelmoitu sallitut alueet, kuten Rukan ympäristö, yhteismetsät ja valtion maat, ja tietenkin poronomistajan omat pellot. Kaava-alueet olisi luonnollisesti erityisen kiellettyjä. Poromiehellä voisi olla sellainen paneeli, kuin Ullalla ja Niilolla eduskunnan seinällä, joka kertoo kuka on kannattanut väkevämpiä oluita ruokakauppaan.
Kun paneelissa punainen lamppu syttyy, porolla pärähtää pannassa niin pahanääninen piippaus, että se laukkaa niin kauas, että ei sinä päivänä ole taloudellista palata takaisin (ei jaksa). Lisäksi poromies voisi manuaalisesti tehostaa asiaa sellaisen eläimen kohdalla, joka ei hälytystä tottele. Siihen voisi laatia erilaisia sovelluksia, kunhan ne täyttävät eläinsuojelun kriteerit. Vihreänä näytöllä palavat valot kertovat poron vierailevan sallitulla alueella. Poronhoitajankaan ei tarvitsisi lähteä koiranilmalla metsään, vaan saisi paimentaa karjaansa iPadin näytöltä.
Ja me mökkiläiset ja omakotiasujat. Ei istuteta pihoille sellaisia istutuksia, jotka eivät tuuhetu ilmaisen pensasleikkurin toiminnasta. Mökkiteranssit ja patiot kyllä viruttuvat (huuhtoutuvat) poronpissasta viimeistään syksyllä runsaiden syyssateiden aikana. Ne papanat voisi kukin keräillä kukkalannaksi seuraavalla mökkireissulla, niin kuin näin kerran erään kirkonkylän rouvan tekevän, kun menneiltä vuosilta tuttu hevosmies joutui pysähtymään neljäntienristeykseen. Hevonen toimitti samalla omat tarpeensa ja jätti läjän pakollisen pysähtymisen kohdalle. Hevosen mentyä rouva juoksi pussin kanssa keräämään lannat talteen.
Voisihan ne papanatkin myydä turisteille kukkalannaksi. Sillähän voisi parantaa poronhoidon kannattavuutta, vai olisiko keräys jokamiehen oikeus ja veroton tulo kuten marjanpoiminta. Ja huonoina marjavuosina tulisi yksi lajike ammattipoimijan repertuaariin. Erotuksena ulkonaisesti vastaavanlaisiin karamelleihin rasia voisi olla myrkynvihreä. Melkein kaikki muuhan porosta on jo hyödynnetty. Sen nestemäisen tuotteen keräilyä ja jalostustakin voisi ruveta miettimään.
Itse asun poronhoitoalueen keskellä ja asian kanssa on opeteltava elämään.