Kirkosta käytävää keskustelua valitettavasti hallitsee ristiriidat samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä. Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien avioliittoon toimii yksinkertaistavana mittatikkuna jaettaessa pappeja ja kristittyjä erilaisiin liberaaleihin ja konservatiiveihin. Torstaina valitaan uusi arkkipiispa.
Kannatan seuraavaksi arkkipiispaksi Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luomaa ja olen ollut pyytämässä häntä ehdolle. Oma kantani arkkipiispan vaalissa perustuu moniin muihin tekijöihin kuin avioliittoteologiaan. Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien avioliittoon ei ratkaise kirkon ja seurakuntaelämän tulevaisuutta. Kysymys on saanut julkisuudessa aivan liian suuren mittakaavan ja peittänyt alleen monet muut merkittävät kysymykset.
Ajattelen, että kirkko saisi Tapio Luomasta arkkipiispan, jolla olisi kyky, taito, rohkeus ja nöyryys rakentaa kirkon tulevaisuutta. Luomalla on monipuolinen kokemus ja vahva osaaminen seurakuntatyöstä, piispanviran vastuista, teologisesta työskentelystä, mediasuhteista ja kirkon hallinnosta. Tapiolla on poikkeuksellisen hyvät edellytykset toimia kirkossamme yhteyden rakentajana ja kipeiden asioiden hoitajana. Tapio Luomalla on poikkeuksellisen hyvät edellytykset toimia kirkossa yhteyden rakentajana eri tavalla ajattelevien kesken ja edistää rakentavalla tavalla kipeiden asioiden ratkaisemista.
Luoma on todennut, että hänelle itselleen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Luoma on ilmoittanut todennäköisesti vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon, jos kirkko tekee asiasta päätöksen. Arkkipiispan vaalin toinen ehdokas Porvoon piispa Björn Vikström on ilmoittanut kannattavansa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä. Tapiolla on poikkeuksellisen hyvät edellytykset toimia kirkossamme yhteyden rakentajana ja kipeiden asioiden hoitajana.sta. Tapiolla on poikkeuksellisen hyvät edellytykset toimia kirkossamme yhteyden rakentajana ja kipeiden asioiden hoitajana.
Kirkko ei voi muuttaa avioliitto-opetusta yleisen mielipiteen painostuksen vuoksi. Kirkossa avioliitto-opetuksen muutos edellyttää teologiset perustelut. Kyse on pitkälti raamatuntulkinnasta. Raamatussa kiistämättä on useita kohtia, joissa homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan kielteisesti. Ymmärrys seksuaalisuudesta on muuttunut voimakkaasti. Tämä ymmärrys täytyy ottaa todesta tämän päivän raamatuntulkinnassa.
Kirkkoa syytetään muutoksen hitaudesta. Joskus kuitenkin hitaudessa voi olla läsnä viisaus. Muutoksen hitaus antaa tilaa perusteelliselle keskustelulle ja perusteiden arvioinnille. Tämä keskustelu on vielä kesken. Kirkossa ei voida tehdä periaatteellisia muutoksia ilman riittävää yksimielisyyttä. Muutos vaatii aina oman aikansa. Seurakuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa jälleen marraskuussa, kun seurakuntavaaleissa valitaan kirkkovaltuustojen jäsenet. Uudet kirkkovaltuustojen jäsenet puolestaan valitsevat kirkolliskokousedustajat keväällä 2020.
Olen toiminut pappina melkein yhdeksän vuotta. Koko sen ajan on keskusteltu samaa sukupuolta olevien parisuhteista. Aihe on monille eri syistä periaatteellinen, vaikea ja kipeä. Monille kysymys on hyvin henkilökohtainen. Monille kysymys on aidosti pelottava. Kyse on todellisista ihmisistä eikä pelkästä periaatteellisesta asiasta.
Paastonaika kutsuu kääntymykseen ja parannukseen. Kääntymys ja parannus tarkoittavat syvimmiltään ihmisen mielenmuutosta suhteessa Jumalaan, itseen ja toiseen ihmiseen. Paastonaikana kutsu mielenmuutokseen on kehotus arvioida uudelleen rehellisesti ja avoimesti erilaisia näkemyksiä, periaatteita ja käytäntöjä.
Oma näkemykseni samaa sukupuolta olevien avioliitosta on muuttunut paljon keskustelun edetessä. Vielä muutama vuosi sitten samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen oli itselleni kauhistus ja mahdottomuus. Näkemykset kypsyvät vähitellen.
Pidän hyvin todennäköisenä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko päättää jollain aikataululla hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen avioliittoon vihkimisen toisten pohjoismaisten luterilaisten kirkkojen tavoin. Nykyinen ja todennäköisesi vielä seuraavakaan kirkolliskokous ei tule tätä muutosta hyväksymään, joten samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen voisi tulla mahdolliseksi vuoden 2024 jälkeen.
Uskon vahvasti, että Jumala johdattaa kirkon päätöksentekoa. Jumala ei ole hylännyt kirkkoa. Jos Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyy samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen, on se silloin Jumalalle mieleinen muutos. Koen pappina olevani velvollinen toimimaan kirkon yhteisten päätösten ja linjausten mukaisesti. En ole pappina oikeutettu asettamaan omaa näkemystäni kirkon yhteisen näkemyksen yläpuolelle.
Jos ja kun kirkko hyväksyy samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen avioliittoon vihkimisen, olen itse siinä tilanteessa valmis hyvällä omallatunnolla toimittamaan samaa sukupuolta olevan parin vihkimisen. Tällä hetkellä samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen avioliittoon vihkiminen ei ole mahdollista. Sooloilulla tätä asiaa ei rakentavasti ratkaista. Siviiliavioliiton solmineen samaa sukupuolta olevan parin puolesta voidaan kuitenkin rukoilla erillisessä rukoushetkessä. Samoin jumalanpalveluksen esirukouksessa on mahdollista rukoilla samaa sukupuolta olevan parin puolesta ennen avioliittoon vihkimistä.
Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien avioliittoon jakaa kristittyjä hyvin voimakkaasti. On todella valitettavaa, että toisen usko voidaan kyseenalaistaa sen perusteella, mitä toinen kristitty ajattelee samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Usko ei tiivisty avioliittoteologiaan. Kirkon yhteys voi olla vain ja ainoastaan eritavalla ajattelevien kristittyjen yhteyttä.
Kirkon eettisenä tehtävänä on omassa ajassamme tukea hyvän elämän edellytyksiä. Se on arjen jumalanpalvelusta. Ajattelen, että samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen nimenomaan tukisi näiden ihmisten mahdollisuuksia hyvään ja tasapainoiseen elämään. Jo Raamatun alkulehdillä sanotaan, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Näkyväksi tulemisella ja Jumalan siunauksen saamisella on suuri arvo. Kenenkään ei tulisi joutua enää 2010-luvulla kokemaan häpeää omasta seksuaalisesta suuntautumisesta ja rakkaudesta samaa sukupuolta olevaa kumppania kohtaan. Homoseksuaalisuus ei ole synti. Se on osa Jumalan hyvän luomistyön moninaisuutta.
