Sukuselvityksen merkitys, ja miksi sitä pitää myös tehdä, kuten minä teen kaiken aikaa. Kuusamolaissyntyisen Ronkaisen toiveen haluankin nyt toteuttaa mielipidekirjoituksen muodossa. Koillismaan kaikki suvut minä olen päättänyt selvittää, jotka tulevat jollakin tavalla lähi- tai kaukaiseksi sukulaisekseni, vaikka koko loppuelämäni menisi sitten. Se on sen arvoista, ja toivonkin mukaan kaikkia kynnelle kykeneviä osaajia. Jos emme nyt osallistu joukolla tähän, niin voipi ettei saada kokoon muuta mielipidettä kuin mitä pähänse hyvejää tai olemme sukua Aatamin ja Eevan kautta. Kolmas sanoja sanoo olevansa seitsemän kirnuhuude verran sukua, tällaista olen kuullut aina silloin tällöin vuosikymmenten varrella täällä Suomussalmella.
Olen ollut aikanaan aktiivinen sukuseurojen toimija ja perustaja, kauttani ovat saanet seuraavat sukuseurat: Seppänen, Väisänen, Hiltunen, Keränen ja Romppainen ja nämä edellä mainitut ovat edelleen yhdistys ry:n rekisterissä. Sukuseurat ovat toimittaneet jo vuosikymmeniä sukukirjoja julkaistuna ja niissä esiintyy hyvin paljon olettamuksia, johon en minä enää takerru kuin aiemmin tuli tehtyä. Vanhoissa kirkon kirjoissa esiintyy myös harmittavan paljon virheellistä tietoa, ja kun minä aluksi luulin, että kirkonkirjoihin on luottaminen, mutta en enää ja oli käytävä sitten kaikki vuosikymmenet läpi seuraten. Jos löytyy samalle henkilölle neljää tai viisi eri syntymäaikaa eri lähteitä käyttäen niin hukassa olemme melkoisella varmuudella, näin on jo käynyt muutaman kerran minunkin selvitystä tehdessäni. Välillä on tuntuna siltä että tuleeko milloinkaan valmista, muttei enää kun sain viime kesänä, Pudasjärven, Taivalkosken, Kuusamo ja Posion hautausmaat sukuselvityksen piiriin, ja siitä on nyt hyvää ponnistaa eteenpäin. Minä en ole ainut joka haluaa tietää kuka minä olen ja siitä syystä olen jo julkaisut omassa elämänkerrallisissa kirjoissa näitä periaatteellisia kysymyksiä: miksi minut sukuni hylkäsi isäni kuoleman 06.01.1962 kansakoulun joululoman jälkeen?
Kirjailija, Ilmari Kianto kirjoitti millaisesta suvusta Rantaneuvos on saanut alkunsa tähän maailmankaikkeuteen ja Rantaneuvos on kirjailijana antanut oman vastauksensa kirjoissa ”Valoton Lapsuus” ja ”Kinnon Huoripoika”.
Kirjailija Ilmari Kianto näkee alastoman todellisuuden lähimmästä naapureista, eli minun isovanhemmistani Karihtaniemeläisistä ja teksti on suora lainaus Ryysyrannan Jooseppi -romaanista: ”Miestä alkaa jo uuvuttaa umpikeli ja hän päättää yöpyä Karihtaniemeen, josta valo tuikuttaa hyvin kaukaa vasemmalta. Jooseppi Kekkusen aivoissa on elämänkuva lähestyvästä mökistä seuraavankaltainen; Karihtaniemeen sitä aina saattaa mennä semmoinen kurjaliston edustaja kuin mikä tässä minäkin lienen. Se on yhtä kelvoton ihmisasunto kuin minulla itsellänikin, jos ei vielä kehnompi. Ikuisesti siivoton pirtti, akkunat päreistä ja tuvan täysi sikiöitä, russakkaa, lutikkaa, kirppua, täitä, -- joka lajia sieltä löytyy. Ja juuri siksi vuoksi että siinä pehertää niin kurja ihmisrotu, minä sinne menen -- vaikka kuningas minä niiden rinnalla olen ja oma akkani myös on kuningatar Karihta-akan suhteen. Se Karihtaniemen Kusti on typerä kuin pässi ja ahnas kuin susi. Ei iitä eikä ässää kirjasta irti saa, ei politiikkaa ymmärrä -- senkö hiivatin lailla hän lie akankin saanut, tylppäturpa ? Vaan millaisen sai ? -- ei tuhannet miehiset miehet sitä rääsyä olisi huolineet. Poijankin jo oli valmiiksi pyöräyttänyt jollekin alapuolen retkujätkälle --Amanda -- ei saanut puhasta piikaa Kusti ketku. Jaa Amanda ! Siinä se sitten on oikea Rämsärannan riekko, ilkeä kuin ilves, suustaan rivo kuin itse sarvipää saatana, valhteli, tappelija ja varas. Ne on molemmat varkauden syntiin syvälle vaipuneita sielunraatoja sekä Amanda että Kusti, vaikka eihän Kusti paljon kerkeä, kilpikonna, mutta Amanda varastaa kuin kärppä missä vain silmä vältyy. Köyhältäkin käveltää se paapelin, jos lie mitä kähveltää, sen tiedän vissiin omasta kokemuksesta.”
Sukuselvitykseni puolesta: