Ilo-veljeni ja hänen Nanni-vaimonsa (o.s. Mäkeläinen) Kaisa-tytär avioitui kyproslaisen Pampos Theodoroun kanssa noin 30 vuotta sitten. He aloittivat vaatimattomasti elämänsä Kyproksella ja heillä on tytär ja poika. Pohjoista sukua on siellä sen verran, että siellä järjestettiin serkkutapaaminen, kun se edellinen kaksi vuotta sitten oli Inarissa.
Sukuun kuuluvana olimme mekin vaimoni kanssa mukana tässä noin viikon kestäneessä retkessä, mutta olemme toki vierailleet siellä aikaisemminkin.
Lähi-itä Välimeren itäpuolella on ollut Raamatun profeetan mukaan paratiisimaista seutua, mutta ei se ole ollut sitä aina vaan jatkuvasti pitkään aikaan jatkuvien riitaisuuksien ja sotien takia. Mutta nyt Kyproksen saaren elämä vaikutti aika hyvältä, ellei suorastaan paratiisimaiselta lomahotellien rannoilla. Siellä oli melkeinpä hehtaarikaupalla ritseillä päivänvarjojen alla makailevia ihmisiä ja meressä tai uima-altaissa virkistäytyviä ihmisiä, mutta suomen kieltä ei ulkopuolisilta juuri kuullut. Georgian ongelmienko takia itäisen naapurimmeko kieltä siellä kuului erityisesti, mutta toki Kypros on ollut kaiken aikaa suosittu lomakohde.
Meillekin reissu oli tosi antoisa isäntäväen esitellessä työnsä tuloksia, kodin ja mökin rakentamista viimeisen päälle huolitellusti, joskin se vuorella olevan mökin hirsityö oli kuusamolaista käsialaa.
Yleisvaikutelman mukaan Kypros ei ole suinkaan niin ahtaasti asuttu kuin voisi niin lomarannoilla ja kaupungeissa päätellä, vaan siellähän vuoristossa on paimenia lammaslaumoineen niin kuin poromiehiä Lapissa. Kypros kaiken kaikkiaan on kuin muukin Välimeren tienoo tosi vanhaa kulttuuriseutua, joissa riittää melkein määrättömästi arvokasta koettavaa ja nähtävää. Joissakin uskonnollisissa paikoissa oli pukeutumismääräykset ja kuvaaminen oli harmiksemme kokonaan kielletty.
Mukanamme oli metsäalan asiantuntijoita ja he ihmettelivät, kun vuoren rinteellä kasvoi pohjoisen metsiä upeampia männiköitä, tosin ne taisivat olla suojelun piirissä. Hotellirannan tuntumassa liikkui valtavia öljynporauslauttoja, mutta ne eivät olleet poraustyössä ainakaan Norjan öljyporauslautalla työskennelleen Eero Pätilän mukaan, vaan olivat korjattavina ja huollettavina. Juuri öljynporaus on nyt riitelyn alaisena Välimerellä, kun sen rannoilla on paljon valtioita, Kyproksen rajanaapurinakin kuusi maata. Turkkihan hallitsee lähes puolta Kyproksen saaresta, jossa oli kovat taistelut Pampoksen ollessa 17-vuotias. Hän ei ollut voinut alkuun ampua vihollisia, mutta kun vierestä alkoi kaatua tovereita, ei siinä auttanut muu kuin tulittaa itsekin.
Niin hienolta kuin Välimeren tienoo päällisin puolin näyttääkin, on hankaluuksia sielläkin. Kyproksella ja muuallakin Lähi-idässä on aavikoita ja kuivuutta. Tänäkin kesänä tulee siellä päin olemaan todennäköisesti maastopaloja. Köyhyyttä ja kurjuutta on sielläkin ollut.
Nykyinen valtava pakolaisvirta sieltä ja edempää osoittaa, että ongelmia on varsinkin nyt kun ilmasto on lämmennyt. Ongelmien takia tai ainakin paremman toivossa on ihmisiä alkanut siirtyä muualle, pohjoista on kaiketi pidetty jossain vaiheessa hyvinkin asuinkelpoisena. Niinpä meidänkin sukukuntakin on siirtynyt tänne aikoinaan metsänviljan ja kalojen perässä.
Serkkutapaamisen väkeä Pampoksen ja Kaisan varsin hienolla mökillä jyrkällä vuorenrinteellä.