Seurakuntavaaliehdokkaana olen pohdiskellut aiempaa enemmän seurakunnan tehtäviä ja niitä haasteita, mitä Kuusamon seurakunnassakin on tulevaisuudessa edessä. Pitkälti samoja asioita varmasti Kuusamon seurakunnassakin pohditaan, mitkä muutenkin yhteiskunnassa ovat pinnalla.
Yleisesti ottaen seurakuntien toiminnan tulisi tulla lähelle ihmistä. Kirkon kynnys voi olla kansalaiselle syystä tai toisesta niin korkea, että sitä ei uskalla ylittää. Jos kirkon työntekijät jalkautuvat arkeen, ihmisten keskelle, voi se kynnys osallistua seurakunnan toimintaan (joka on paljon muutakin kuin jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia) madaltua huomattavasti.
Seurakunnan on löydettävä keinoja saada erityisesti nuoret aktiivisemmin mukaan toimintaan. Seurakunta tarjoaa tällä hetkellä monenlaista toimintaa nuorille, mutta varmasti nuorilta itseltään saataisiin lisää hyviä ehdotuksia toiminnan sisältöön. Nuorten olisi hyvä saada myönteisiä kokemuksia vaikuttamisesta myös seurakunnassa. Erityisesti nuorten pariin jalkautumisen näkisin hyvänä asiana, sillä elävä seurakunta kaipaa jatkuvuutta ja nuorissahan se tulevaisuus on.
Kaupunkimme väestö ikääntyy. Yksinäisyys on monelle suuri ongelma, erityisesti kotona asuvilla ikäihmisillä. Myös laitoksessa voi kokea yksinäisyyttä, vaikka ympärillä muita ihmisiä olisikin. Seurakunta voisi ottaa juurikin vastata tähän haasteeseen aktiivisena toimijana, yhdessä kaupungin eri ikäihmisten foorumien kanssa. Esimerkiksi omaishoitajien tukemisessa seurakunta toimiikin hyvässä yhteistyössä järjestöjen ja kaupungin kanssa.
Kristillisyyden sanoma kiteytyy rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Kymmenestä käskystä seitsemän muistuttaa meitä nimenomaan siitä, miten meidän tulisi kohdella lähimmäisiämme. Kirkkovaltuustossa maallikkojäsenten tehtävä on mielestäni juurikin tuoda esiin seurakuntalaisten, lähimmäistemme ääni ja tehdä päätöksiä heidän parhaakseen.