Kun Olavi Pohjalainen sai surmansa vaimon kirveen iskusta, niin siihen päättyi hänen suku näillä kairoilla. Samassa Pohjolan kartanossa omalla tilanosalla naapurina asuva Antti Määttä sai talon kaikkine maineen käyttöönsä. Kaskimaiden lisäksi niittyjä tuli Vaimojärveltä aina Oulangan jokisuun rannoille saakka. Antilla olivat nyt kaikki hyvät kaskimaat ympärillä ja parhaimmat kalavedet. Kuusinkijoki, monet järvet ja varsinkin Varisjoen koski Suiningin alla käytössä, niissä kalapaikat, joista sai loputtomasti rasvaista siikaa ja lohta kosken kalapadolta ja verkoilla järvivesiltä. Kun muutkin uudisasukkaat valtasivat suurimmat järvien selät ja salmet, koskipaikat ja muut omikseen, niin niiden saaliilla elettiin 1695 jälkeen alkaneet ankarat nälkävuodet.
Antti Antinpojalla oli Sotkamossa otettu vaimo Laatikaisen Marketta, kotoisin Sotkamon ylävesiltä ja lapsiakin Antti ja Kaarina. Lisää lapsia syntyy Vuotungissa, tytär Marketta ja poika Tuomas. Antti isä on sellainen hiljakseen eläjä, jonka elinaika Pohjolassa jäi melko lyhyeksi, koska hän kuolee 1713, mutta poika Antti jatkoi ja istui lautamiehenä käräjillä oman kylänsä edusmiehenä. Tähän aikaan käytiin ankaraa kiistaa Suiningin ja eritoten Varsikosken syyskalastuksesta. Osille oli jo useampia tulijoita, vaan Vatajärven lappalaiset kaivoivat kodan pohjilta arkustaan vanhan asiakirjakäärön, jonka mukaan oikeus kuului Vuotunki -tilalle ja Paskille, mutta vähitellen nämä ikimuistoiset nautinnat poljettiin jokirantojen turpeeseen ja Heikki Määttä sekä muutamat suininkilaiset saavat osuuden näihin tuottoisiin kalavesiin.
Antinpojan, kuten muiden tuohon aikaan asuneiden elämä jää lyhyeksi ja hän kuolee 1734. Touhuaa isäntänä ja lautamiehenä, mutta kun asuu siivosti ja hoitelee vain muiden asioita, niin jälkiä ei jää luettavaksi asiakirjoihin.
Poika Pekka jatkaa ja asuu Vuotunki -tilaa, jonka nimi on jatkossa Pohjalainen - Käkilehto. Hänen veljen Juhon valmistellessa uuden kodin paikkaa järven eteläpuolen viljavalle niemelle ja liekö sillä laidunnettu hevosia, kun nimeksi tuli Heponiemi. Pekan asuminen sujui heikonlaisesti Pohjolassa ja kaveriksi, rengiksi tulee nuori mies Kitkalta, Juho Simonpoika Määttä, minun sukuni esi-isä, joka auttelee isäntää talon hoidossa. Lopulta Pekka kyllästyy koko touhuun, luopuu talostaan ja myy sen 490 taalarilla Juholle vuonna 1749. Pekka soutelee tavaroineen järven yli, asuu aikansa Heponiemellä, nyt Kantolaksi nimetyllä tilanpuolikkaalla, mutta tympeytyy siihenkin ja muuttaa kimpsuineen kampsuineen Suiningille Kovaniemeen, jonne hänen sukunsa juurtuu useamman talon asukkaiksi jälkipolviensa kanssa. Antin nuorimmat pojat Antti ja Lauri aikautuvat kauas kotoaan, aivan Lusminkijärvelle saakka talostelemaan. Samalla tavalla muidenkin kylien perheiden lukuisat lapset aikuistuivat ja asuttivat koko laajan Kuusamoksi nimetyn alueen alkaneen 1700-luvun aikana.
Vanhan Simon kolmas veli Heikki, vielä poikamies tuli Sotkamosta samassa matkassa kaverina ja hänelle merkittiin Suiningin pohjoisrannan komea maisema kokonaan nautintamaiksi, mikä aikain perästä sai nimen Määttälänvaara. Heikki asui aluksi Antin kanssa ja siitä pitäen rakenteli hiljakseen itselleen asuinsijat Veskelvaaran päälle. Ei nouse halla näin korkealle ruishalmetta puraisemaan, eikä itikkalaumat kiusaa kesäehtoona pirtin päädyssä lyhyttä lepohetkeä istuvaa isäntää, näköalana kaukana pohjoisen ja idän taivaanrannassa siintävät loputtomat erämaat ja kaukaisten vaarojen varjot hämärtyvän illan autereessa sinertäen. Saa siinä kaskenpoltosta palannut isäntä saunan jälkeen tuokion viivähtää, lempeässä iltatuulessa, ennen yöpuulle asettumista.
Suiningilla Heikki edustaa kyläänsä lautamiehenä ja kun pitäjän kirkko saadaan lopulta valmiiksi, myös kirkkoväärtinä. Syksyllä 1696 hän ostaa Oulun markkinareissulla kirkkoviiniä 60 taalarilla ja velkoo saatavaansa käräjillä, mutta päätös on melko karu, kerää itse vuoden lopulla veronkantoaika 16 äyriä joka isännältä ja siten saat omasi pois. Saattoi jäädä muutaman pullon hinta saamattakin. Sellaista se oli, ei ollut kuntaa eikä kirkollakaan äyrin pyörylää, joten varakkaammat isännät kaivoivat arkuistaan rahat yhteisiin tarpeisiin.
Heikki hakee jostain vaimokseen Anna Matintyttären ja he saavat neljä poikaa. Antin, Juhon, Heikin ja Tapanin. Juho lähtee porvariksi Ouluun, Antti uuteen taloon asukkaaksi ja Heikki kotitalonsa isännäksi. Monenlaista vastusta sattuu elämän varrella, varsinkin vaimo Anna kunnostautuu istumalla kirkon häpeäpenkissä, jalkapuussa muutaman kerran, tapeltuaan siskonsa kanssa kirkon kentällä. Muutakin kiusaa kertyy ja kirkon ovi kolahtaa kiinni tuomarin moitteiden kera kirkkoväärtiltä. Veskelvaaralta sukua siirtyi poikien asuttamana myös Määtälänvaaran aurinkoiselle etelärinteelle.
Määtät muuttivat Suiningille useasta suunnasta. Heikki kerrotun Vuotungin mutkan kautta, samoin Antti Määtän poika Pekka Vuotungista Kovaniemeen. Poussun Kaihlaniemestä Matti Määtän poikia tuli kaksi, Juho ja Antti, Uusitalo ja Ylitalo nimisille tiloille. Samaan aikaan järven rantoja asutti Lämsän suku. Kitkan Virrannemeltä muuttaa Hannu Isakinpoika Lämsän poika Antti Multasniemelle ja aivan viereen veljenpoika Iisakki Lämsä. Myöhemmin molempien sukujen pojat ottavat vaimoja naapureista ristiin ja uusia taloja ilmestyy komean järvimaiseman rannoille.
Näin oli kolmen sotkamolaisen veljeksen Simon, Antin ja Heikin suku asuttanut Kitkan Tolvan seudun, Vuotunkijärven ja Määttälänvaaran lähimaisemat, heidän lukuisan lapsijoukon ottaessa omia asuinpaikkoja lähiseuduilta itselleen.
Muita Määttä -tulokkaita oli vähän. Tuntematon Heikki Määttä asuu Vasaraperässä, mutta hänen sukuaan ei ole selvitetty. Kitkalle muuttaa 1600 - luvun lopulla Matti Jaakonpoika Määttä Sotkamon Kalliolan toiselta tilanosalta Kilpijärvelle Olavi Käpälän tilalle. Asuu jotenkuten vähän aikaa ja touhuaa epäselvissä puuhissa, joutuen virkavallan hampaisiin. Matti kuolee Paanajärvellä vartiomiehenä ollessaan ja nuori leski perää oikeudessa syytä tähän ja siihen sotketaan myös vanha Tolvan Simo. Muista Määtistä ei ole tässä tietoja, samaten kuin muitakaan Kuusamon sukuja ei ole tässä yhteydessä tutkittu. Samoin jätän Määttien lisääntyvien sukujen tarkastelun tähän, koska niitä yksi mies ei ehdi selvittää.
Sukuluettelo Kuusamon alkuajasta.
5. Simo Antinpoika Määttä, 1650 - 1712, Kitka Syrjälahti
vo. Anna Laatikaisentytär Sotkamo
Lapset
1. Anna, jää Sotkamoon
2. Simo, 1673 - 13.12.1757, Kitka Syrjälahti
3. Matti, 1689 - 1743, Poussu, Kaihlaniemi
4. Kaarina, puoliso Pekka Kaupa Pudasjärvi
6. Simo Simonpoika Määttä, 1673 - 13.12.1757
vo. Dorothea Laurintytär Väisänen, 1678 - 01.04.1768 (Huomio! ei Tauriainen)
Lapset, Heikki, Anna, Marketta, Antti, Simo, Juho, Dorothea ja Sihveri.
5. Antti Antinpoika Määttä 1657- 1713, Vuotunki
vo. Marketta E. Laatikaisentytär, Sotkamo
Lapset
1. Antti, 1678 - 1734, Vuotunki - Heponiemi
2. Kaarina, ei tietoja
3. Tuomas Antinpoika Määttä - Saapunki?
4. Marketta, puoliso Simo Karppanen
6. Antti Antinpoika Määttä, 1678 - 1734 Heponiemi
Lapset, Juho, Pekka, Anna, Riitta, Marketta, Antti, Lauri ja Tapani.
5. Heikki Antinpoika Määttä, 1660 - 1719, Suininki Määttälänvaara
vo. Anna Matintytär, Kuusamo
Lapset
1. Antti, talollinen Suininki
2. Juho, Porvariksi Ouluun
3. Heikki, 1685 - 09.04.1749, Suininki
4. Tapani, 1702 - 26.12.1763, Suininki
